A week in London

Hui kamala, kun nyt on paljon kaikkea kerrottavaa. Tiedossa on siis (jälleen kerran romaani) yli viikon mittaisista puuhailuistani Lontoon arjessa. Paras siis mennä suoraan asiaan sen kummempia jaarittelematta. :)

Viikko sitten lauantaina otin rennosti enkä tehnyt mitään sen ihmeellisempää kuin vain lenkkeilin London Bridgelle. Matkaa sinne on joku 3-4 km asunnoltani, joten ihan kiva kuntopyrähdys oli tiedossa. Matkan varrella näin monia ihania ja tunettuja Lontoon nähtävyyksiä, kuten St. Paulin katedraali (yritin mennä sinne sisään, mutta sinne oli pääsymaksu ja lauma tursiteja jonossa, joten jätin kirkon väliin - pöyristyttävää, kun joutuu maksamaan mennäkseen kirkkoon. Tiedän sen olevan restaurointia ym. varten, mutta silti!), Shakespearen Globe Theatre, Tate Modern -museo, Tower Bridge ja Tower. Kaikki nuo historialliset ja komeat paikat olivat siis iltapäiväkävelyni varrella ja edelleenkin jaksan vain ihmetellä sitä, että todella asun Lontoossa ja voin mennä katselemaan kaikkia kauniita paikkoja, koska huvittaa. Ihanaa. <3

Sunnuntai jatkui samoissa merkeissä kuin lauantai eli kunnon iltapäivälenkki oli vuorossa. Tällä kertaa kohteena oli Camden Town ja Camden Market, jonne matkaa kotoa on ehkä 2-3 km. Camden Market on hyvin kuuluisa monta toria yhdistävä markkina-alue, joka sunnuntaina kuhisi ihmisiä. Paikalla myydään enimmäkseen vaatteita, kenkiä, laukkuja ja huiveja, mutta myös kaikkea muuta mahdollista. Tunnelma oli värikäs ja ihmisiä oli kirjaimellisesti kaikkialta ja kaikkialla. Nautin joka hetkestä ja päätin, että Camdeniin tulen palaamaan vielä monta kertaa nauttimaan sekä tunnelmasta että shoppailun riemuista. :) Bonuksena Camdenin retkellä oli löytämäni söpö pieni kirkko. Kävi ilmi, että kirkko oli St. Pancras Old Church ja se on paikalla, jossa on ollut kristillinen kirkko vuodesta 314 AD saakka - tai niin ainakin uskotaan. Kirkko oli oikein viehättävä pihapiireineen keskellä kaupungin vilinää, asuintaloja ja läheistä junarataa. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että asun siis sekä Eustonin, St.Pancrasin että King's Crossin rautatieasemien lähistöllä, joten matkustaminen muualle Britteihin ja jopa Eurooppaan (Eurostar lähtee St. Pancrasin asemalta, joten Pariisi here I come! :D) on todella helppoa.

Viikko alkoi mukavasti arkisen aherruksen merkeissä ja jatkui sellaisena. Opiskelu koostuu kirjojen lukemisesta, luennoista ja esseiden kirjoittamisesta. Tunnit ovat tähän mennessä olleet oikein hauskoja ja kiinnostavia sekä vuorovaikutteisen opetustyylin että aihepiiriensä puolesta. Pian on edessä matka kirjastoon tentti- ja esseekirjoja lainaamaan. Suoraan sanottuna esseenkirjoitus ei oikein innosta, mutta todennäköisesti se on ihan hauskaa, kunhan vauhtiin pääsee. Lempiopettajakseni on kovaa vauhtia tulossa sosiaalietiikan opettajani professori Clemens Sedmak. Hän on ihan mahtava! <3 Professori Sedmak on hauska, kiinnostava ja ennen kaikkea opiskelijansa huomioonottava. Hänellä on myös aivan mahtava nimimuisti, sillä hän muistaa esimerkiksi minunkin nimeni, vaikka olen viitannut tunneilla vain pari kertaa. Sosiaalietiikka on kiinnostavaa, mutta vaikeaa välillä hahmottaa. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole professori Sedmakin tunneilla. Mahtia! :D Myös kaksi englannin intensiivikurssia ovat oikein mukavia ennen kaikkea opettajiensa ansiosta. Opiskelu on siis hauskaa ja plussana on se, ettei tarvitse kauheasti stressata opintopisteistä, vaan voin keskittyä kuuntelmaan, katselemaan ja kokemaan. Yliopisto alkaa muutenkin tulla jo vähittelen tutuksia kaikkinen sokkeloisine käytävineen ja omituisine luokkahuonekoodeineen. Kyseessä on kuitenkin vasta yhden kampuksen kartan hallinta (kampuksia on neljä ympäri Lontoota), mutta ei minulla muualla luentoja olekaan. Myös opiskelutovereihin olen tutustunut jo jonkin verran, sillä sosiaalietiikassa tapasin toisen vaihtarin yhdysvaltalaisen Emman ja uskontososiologian kurssilla vuorossa on puolestaan ryhmätyö brittiläisen Marian kanssa. Näin se lähtee käyntiin opiskelijaelämä jälleen kerran. :)

Muuten aika on kulunut työnetsimisen ja harjoittelupaikan hankkimisen merkeissä. Tarkempaa vuoadatusta näistä aiheista voi lukea edellisestä blogikirjoituksestani. :) Hakemuksia on lähtenyt milloin mihinkin, viimeisimpänä ihan huvikseni lähettämin hakemukset mallitoimistoihin. Ei, en ole huippumalliksi halajamassa, vaan syynä ovat lukuisat ilmoitukset, joissa eri mallitoimistot haluavat malleja ja extroja lehtikuvauksiin, tv-sarjoihin, leffoihin ym. Kaikenlaisille ihmisille on töitä tarjolla näissä merkeissä ja minäkin laitoin valokuvani menemään pariin toimistoon ihan huvikseni. Yhdestä tulikin s-postia, mutta paikka vaikutti tosi hämärältä (epämääräiset nettisivut eikä yhteystietoja missään + koekuvista olisi pitänyt maksaa), joten taidan suosiosta jatkaa akateemisempien töiden etsintää ja jättää mallintyöt muille. Olisihan se kuitenkin ollut hauska kokemus, josta kertoa mutta ehkei kuitenkaan minun juttuni. :D

Myös nähtävyyksiä olen rauhalliseen tahtiin käynyt ihastelemassa, viime viikolla vuorossa oli National Gallery Trafalgar Squarella, jossa on mm. Leonorado da Vincin, Rubensin, Murillon (lemitaiteilijoitani kaikki kolme <3), Tizzianon, Van Goghin, Goyan ja Rembrandtin maalauksia. Tauluja pääsi ihastelemaan ihan ilmaiseksi, mutta lahjoituksia pyydetään joka museossa. En anatanut rahaa, koska olen köyhä taiteenharrastaja ja ajattelin rikkaiden turistien lahjovan museota minunkin edestäni. :) Ainakaan vielä ei ole huono omatunto ilmaisista museokäynneistä, mutta mieli voi muuttua kevään kuluessa.

Muilla nähtävyyksillä en viime viikolla jaksanut/ehtinyt käymään, mutta sitäkin enemmän olen nautinnut kävelystä pitkin ja poikin lähiseutua. Oman kodin naaapurusto on tullut tutuksi rutiiniksi muodostuneilla aamulenkeillä ja myös yliopiston lähialueet alkavat olla hallussa. Kartta kulkee kuitenkin koko ajan laukussa mukana ja A-Z London (yksityiskohtaiset kartat koko Suur-Lontoosta + kattava katuhakemisto) on aina matkassa. Eksyminen ei ainakaan vielä ole tullut ajankohtaiseksi, mutta en halua sokeasti luottaa pelkkään suuntavaistooni mahdollisessa hukkatilanteessa, sillä se on aika surkea. Kartan kanssa pärjään mainiosti ja tulemme hyvin juttuun. Se suhde voi siis hyvin ja kukoistaa. :)

Sitten luvassa on yleistä jaarittelua hauskoista sattumuksista ja huomioistani, joita joka päivä tulee vastaan tavalla tai toisella. En tiedä, kiinnostavatko tällaiset kohta kertomani arkipäiväisyydet ketään, mutta minusta ne ovat hauskoja yksityiskohtia arjen rutiinien keskellä ja myös pieniä paloja elämää, joita minä ja muut täällä Lontoossa asuvat elämme joka päivä. Siispä aloitetaan...

1. Liikunta. Vaikka Britannia kaiketi kärsii ylipaino- ja huonokuntoisuusongelmista, niin Lontoossa sitä ei ainakaan helposti havaitse. Ihmiset nimittäin kuntoilevat ja liikkuvat täällä todella paljon. Pyöräilijöitä, hölkkääjiä ja kävelijöitä on kaikkialla, eikä verkkareissa/shortseissa/urheilutrikoissa ulkona liikkuvat ihmiset ole mitenkään harvinainen näky. Itse kuulun verkkarikategoriaan. :) Lisäksi kuntoclubeja ja ties mitä fitness-keskuksia mainostetaan paljon ja niissä myös ilmeisesti käydään ainakin treenilaukkujen määrästä päätellen. Itsekin liityin ULU:n (=University of London Union) jäseneksi, jotta voin käyttää heidän urheilutilojaan edulliseen hintaan. Otin kokeeksi kuukauden jäsenyyden hintaan £30. Siihen sisältyy uima-altaan ja kuntosalin käyttäminen sekä ohjatuille tunneille osallistuminen silloin kuin huvittaa. Tänään kävin uimassa ja ihanaa oli. Uima-allas oli ihan hyvä (ei niin hieno ja siisti kuin Suomessa) ja mikä parasta kuntoilumahdollisuudet ovat vain reilun puolen kilometrin kävelymatkan päässä asunnoltani. Ensi viikolla luvassa enemmänkin uintia ja ehkä myös joogaa ja pilatesta. Nyt siis alkaa liikuva elämäntapa ottaa valtaa lenkkeilevän elämäntavan rinnalla. Mahtia! :D

2. Kohteliaisuus. Britit ovat hyvin kohteliata. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Jos kaupassa tai kadulla törmää vahingossa muihin, niin heti pyydetään anteeksi. Tervehdykset kuuluvat kaikkialla asiaan samoin kuin "How are you doing?" -kohteliaisuuskysymys. Huomaan, että minulla ei ole vaikeuksia niinkään kohteliasuusanojen tai small talkin suhteen, mutta ainakaan vielä kuulumisten kysyminen tuikituntemattomilta ihmisiltä ei luonnistu sujuvasti. Tai siis, minua hämmentää, kun vieraat ihmiset tiedustelevat kuulumisiani ja sitten minun täytyy kysyä heiltä samaa, vaikkei minua oikeastaan kiinnosta. Miksi olla tennäisen kohtelias, kun tervehdykset ja kiitokset sekä anteekspyynnöt ovat minusta jo ihan riittäviä sanallisia tapoja osoittaa hyvää käytöstä ja huomiota muita kohtaan. Tutustuminen kunnolla on sitten asia erikseen. Kuulumisten edessä tunnen siis olevani todella suomalainen vastahaikoisuudessani ottaa suoraa ja tuttavallista kontaktia vieraisiin ihmisiin. Suomaliset lämpeävät hitaammin ja vaikka olen avoin ja helposti lähestyttävä, niin "How are you?"-kysymys saa minut joka kerta hieman hämilleni. Mutta ehkä siihenkin vielä tottuu... Lisäksi täällä viljellään arkipuheessa herttaisia hellittelynimiä, kuten darling, dear ja dearie. Minäkin olen ollut kaikkia noita kolmea ja vielä lisäksi sweetie ja doll. Hassua, olla jonkun kulta, vaikkei edes tunne koko ihmistä! :D On muuten pakko sanoa vielä, että kohteliaisuus ulottuu myös ovien avaamiseen ja naisten edelle päästämiseen ym. Paras kaikista kokemuksistani oli viime keskiviikkona, kun metroaseman sisäänkäynnin kohdalla olin ohittamassa erasta herrasmiestä ja vahingossa törmäsin häneen. Olimme kumpikin heti pyytelemässä anteeksi, hän päästi minut menemään ensin edellään ja mikä parasta kumarsi sen tehdessään! Minulle ei koskaan ole kumarrettu kiireisellä kadulla, mutta tämä herra teki niin ja vieläpä oikein luontevasti ja sulavasti koskettaen hattuaan samalla. Upeaa! :) Olin aika otettu tästä huomaavaisuudesta... :)

3. Historia. Lontoo on täynnä sitä. vanhoja rakennuksia, puistoja, patsaita, museoita, kirkkoja, taidetta ym. Kaikkialla vanha maailma ja menneisyys elävät ja hengittävät yhdessä modernin suurkaupungin vilinän, kiireen ja energian keskellä. Lontoo on jännittävä sekoitus vanhaa ja uutta, historiaa ja nykyhetkeä. Rakastan kaikkea tässä kombinaatiossa. <3

4. Suomi Lontoossa. Uskokaa tai älkää, suomalaisuutta löytyy täältä yllättävän paljon. Ensinnäkin saunat. Ne taisinkin jo mainita aiemmin, mutta nyt niitä löytyi lisää. On ihan pakko mennä saunomaan jossain vaiheessa ja testa löylyjen toimivuus. ;) Toisekseen löysin lähikaupastani Pandan lakritsia sekä Finncrispin hapankorppuja! Myös näkkileipää ja ruisleipää saa kaupasta. Olen aika yllättynyt tästä ja hyvin onnellinen, sillä hapankorppuja olisi tullut jossain vaiheessa kyllä ikävä. :) Kukaan ei kuitenkaan varmaan tiedä, että olen Suomesta ja edelleenkin (samoin kuin Italiassa) lähin veikkaus kansalaisuudestani on saksalainen. Suomen maantieteellinen sijainti kuitenkin tiedetään suhteellisen hyvin ja jopa hauska aussipoika, joka pysäytti minut maanantaina Leicester Squarella markkinoidakseen paint ball -peliä ( siis se värikuula-ammunta juttu) minulle tiesi Suomen. :D Todella yllättynyt olin eilen ULU:n jäsenyyttä hankkiessani, kun vastaanottovirkailija päätteli nimeni perusteella minun olevan suomalainen. Ehkä Suomi ei olekaan niin eristyksissä muusta maailmasta kuin luulin... :)

Viimeisenä juttuna romaanin loppuun on kerrottava hauska juttu, johon liittyvät kaksoisolennot. Olen nimittäin törmännyt kahteen tuttuun hahmoon täällä liikkuessani. Toinen oli pikkuveljeni Laurin kaksoisolento, joka oli niin Laurin kaltainen kävelytyyliä myöten, että oikein hätkähdin. Toinen kaksoisolento oli TYT:n oma ihana Uffe eli Ville Holopainen, jolla on siis kaksoisolento Lontoossa. :D Hetken aikaa räpyttelin silmiäni, kun näin Lontoon Villen menevän ohitseni kadunkulmassa. Maailma on siis loppujen lopuksi aika pieni, kun tuttuja ihmisiä näkee kaukana kotoa suurkaupungin ihmisvilinässä. :)

Nyt riittää tältä erää ja olen saanut viikkoraportitni onnelliseen päätökseen. Tänään vuorossa Notting Hill auringonpaisteessa ja huomenna Highgate, jos jaksan. Elo ja arki Lontoossa siis jatkuvat uusien seikkailujen ja vähittäin muodostuvien rutiinien merkeissä. :) Kuulemisiin, kirjoittelemisiin, tapaamisiin ja halaamisiin! Love you & XXX! <3