This is it. Michael Jackson sen kiteytti, sillä tässä se nyt oli. Kauan odotettu ja suunniteltu vaihto-opiskelukevät Lontoossa on nyt ohitse ja on aika suunnata kohti uusia seikkailuja ja voitokkaana kohti auringonlaskua. :) Mutta ensin muutama sana kuluneesta keväästä ja Lontoosta. Ennen sitä kuitenkin ISO ja JÄTTIMÄINEN KIITOS kaikille teille ihanille, jotka olette jaksaneet mun sepustuksia täältä lukea ja olette olleet niistä kiinnostuneita. Minusta on mukava kirjoittaa ihan itsellenikin tätä blogia, mutta aina paremmaksi kirjoitusprosessin tekee, kun tietää jonkun siellä jossain kaukana lukevan ajatuksiani ja kuulumisiani. Kiitokset siis sinulle ihanainen rakas ihmiseni, kun olet pitänyt yhteyttä minuun. Toivottavasti tapaamme pian ja saan kuulla sinun kuulumisiasi, sillä ystävyys on vastavuoroisuutta.
Ja sitten takaisin Lontoseen. Tämä viikko, niin kuin koko kevätkin, kului siivillä ja nopeasti. Olen hoitanut asioita kuntoon lähtöä varten (tavaroiden pakkausta ja postitusta, yliopistojutut kuntoon, asuntolajutut kuntoon jne.) ja ehtinyt vielä katsastaa muutaman nähtävyydenkin näin viime hetkillä. Turisteiluni kohteena oli toistamiseen Museum of London, jossa tsekkasin vasta avatun näyttelyn Lontoon historiasta 1660-luvulta nykypäivään. Se oli oikein hyvin tehty ja informatiivinen. Etenkin rekonstruktio viktoriaanisen ajan katukuvasta jäi elävästi mieleeni samoin kuin Lontoon sota-aika, jota täällä on monessa eri museossa/paikassa käsitelty. Museon lisäksi olen tällä viikolla nauttinut helteisestä ja aurinkoisesta säästä ja sen merkeissä tein keskiviikkona vierailun Hampstead Heathin kauniiseen puistoon. Hampstead sijaitsee Lontoon lounaisosissa aika lähellä keskustaa ja on oikein viehättävää puistomaista aluetta. Paikka on kukkulalla, josta on komeat näkymät Lontoon keskustaan. Puisto hurmasi minut vehreydellään ja kumpuilevalla maastollaan. Välillä tuntui kuin olisi ollut metsässä kaukana kaupungin humusta. Hampsteadin vieressä on Highgaten kaupunginosa, jossa kävin pyörähtämässä vanhalla hautausmaalla. Se oli jollain tavalla hyvin lyyrinen ja englantilainen paikka, sillä muratti kasvoi rapistuneiden hautakivien päällä ja paikka huokui harrasta ja romanttista tunnelmaa. Ihan kuin olisi ollut jossain linnanraunioilla tai jotakin. Oikein viihtyisä vierailu hautausmaalle oli tämä retki, jos tällä tavalla asian voi ilmaista. :) Torstaina myös piipahdin Wimbledonissa serkkuani Miriamia tapaamssa. Tällä reissulla tuli vielä kerran koettua pubikulttuurin ilot ja samalla oli mukava rupatella Miriamin kanssa, sillä en tiedä milloin seuraavan kerran taas tapaamme.
Tässä se on sitten ollut. Viikko oli ja meni, niin kuin koko kevätkin. Mitä tästä kaikesta on sitten jäänyt käteen? Välillä olen miettinyt, kannattiko lähteä tänne kauas pois tutusta oravanpyörästä ja kaikkien läheisten ihmisten luota. Koti-ikävä on välillä ollut suuri ja tällä hetkellä odotan innolla takaisin Suomeen pääsyä. En kuitenkaan kadu hetkeäkään sitä, että päätin lähteä Lontooseen viideksi kuukaudeksi. Vaikka opiskelusta ei ehkä ole jäänyt käteen kovin paljoa sekä tietomäärässä että opintopisteissä, niin muuten viiden kuukauden oleskelu ulkomailla on ollut oikein hyvä, arvokas ja terapeuttinen kokemus. Olen osoittanut itselleni, että pärjään ulkomailla siinä missä Suomessakin. Olen saanut elää yhdessä maailman kiinnostavimmista ja kauneimmista kaupungeista ja nauttia kaikesta, mitä sillä on tarjottavanaan. Olen saanut tavata kiehtovia ihmisiä ja kokea uusia asioita. Olen oppinut itsestäni uusia asioita ja huomannut, että vaikka ulkomailla on ihanaa ja haluan jatkossakin viettää aikaa poissa Suomesta, niin kyllä Suomi on koti sanan täydessä merkityksessä. Omat juuret ja oma kulttuuri ovat ulkomaankuukausien aikana tulleet minulle todella tärkeiksi ja huomaan olevani todella ylpeä ja etuoikeutettu voidessani sanoa olevani suomalainen. Oman kulttuurin arvostamisen ja tiedostamisen ohella, olen myös oppinut paljon brittiläisyydestä ja Britanniasta, vaikka Lontoo ei ehkä aidointa ja alkuperäisintä Britanniaa parhaiten edustakaan. Samalla on karissut romantisoitu kuva englantilaisuudesta, joka kulttuurina on minulle aina ollut rakas ja on sitä edelleen, vaikka siihen onkin näiden kuukausien aikana tullutkin realistisempi sävy.
Summa summarum koko keväästä: Olen iloinen, että lähdin vaihtoon ja valitsin kohteekseni Lontoon. Täällä viettämäni aika on ollut opettavasita monessa mielessä, ei vähiten oman itseni suhteen. Olen saanut miettiä, kuka minä olen ja mitä elämältä haluan, sillä olen nyt risteyskohdassa monessakin mielessä oman elämäni suhteen. Lontoo oli hyvä kokemus itseanalyysin ja omien ajatusten kokoamisessa, sillä mitä kauemmas menee, sen paremmin näkee lähelle. Näen nyt itseni ja Suomen uudessa valossa, mikä ei ole ollenkaan huono asia, sillä tuo valo on positiivinen ja täynnä energiaa. Samalla olen oppinut arvostamaan asioita, joita minulla elämässäni on, kuten ystäviä, Suomen hyviä elinolosuhteita ja mahdollisuuksia, joita elämä minulle on antanut. Onpas syvällistä, mutta totta joka sana. :) Nyt on hyvä jatkaa taas matkaa. Lontoo elää aina muistoissa ja tänne on varmasti jonain päivänä mukava palata joko turistina tai muuten. Thank you London! <3
Tämän tunteellisen vuodatuksen jälkeen on loppukevennyksen aika. Tässä siis lista paikoista ja asioista, joita voin täydestä sydämestäni kaikille Lontoon ja Britannian matkaajille suositella, jos matkavinkkini ketään kiinnostavat. :)
Lauran Lontoon Top 5:
1. Puistot (Hyde Park, St. James's Park ja Hampsted Heath ovat lemppareitani. Myös Regent's Park on viihtyisä. Puistot tekevät Lontoosta sympaattisen ja viihtyisän suurkaupungin.)
2. Musikaalit ja teatteri. (Lontoo on yksi maailman kulttuuripääkaupungeista eikä suotta. Tarjontaa on vaikka millä mitalla ja esitykset aivan huippuja. Kävin kevään aikana ainakin kymmennessä eri esityksessä ja ne kaikki olivat loistavia. Lontoon matkaan kuuluu minusta olennaisena osana musikaalikokemus ja lippujen hinnat ovat enemmän kuin kohtuullisia suhteutettuna esitysten laatuun.)
3. Imperial War Museum ja Cabinet War Rooms. (Kaksi lempimuseotani täällä. Edellinen ilmainen, jälkimmäinen maksaa. Keskittyvät sota-aikaan ja etenkin II maailmansotaan. Jos on tästä teemasta yhtään kiinnostunut, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa näihin museoihin.)
4. Kew Gardens ja Kew Palace. (Kaunis, viihtyisä ja tunnelmallinen kasvitieteellinen puutarha sekä herttainen kuninkaallinen asunto itäisessä Lontoossa. Helppo mennä metrolla ja kesällä aivan mahtavan kaunis. Maksaa aika paljon (noin £20), mutta suosittelen silti lämpimästi, jotta näkee muutakin kuin Lontoon asfalttiviidakkoa.)
5. Pubikulttuuri ja Lontoon kylämäisyys. (Pubit ovat kuin olohuoneita. Lontoon pubit voivat olla valitettavan täysiä välillä, mutta silti aivan ihania. Pub on siis must, kun tulee Lontooseen tai Britanniaan. Lontoo puolestaan on kuin suuri sarja kyliä, jotka ovat liittyneet yhteen, sillä Lontoon jokaisella kaupunginosalla on oma tyylinsä ja tunnelmansa. Pidän kovasti omista kotikulmistani Bloomsburyssa, mutta myös muut Lontoon osat ovat näkemisen arvoisia. :D Lontoon ehdoton plussa onkin minusta juuri sen moninaisuus, sillä kaupunki on kuin suuri tilkkutäkki erilaisia pieniä kyliä.)
Tähän on hyvä lopettaa. Lontoo kiittää ja kumartaa sekä toivottaa kaikille rakkaille lukijoille vielä kerran seuraavat terveiset: take care & love you! XXX Nyt voin myös täydestä sydämestäni ja puhtaalla omallatunnolla kirjoittaa, että "See you soon, my darlings!". :) Lontoo on ollut ihana kokemus ja susoittelen vastaavaa tai edes piipahdusta tähän kauniiseen kaupunkiin enemmän kuin täydestä sydämestäni. London, I love you! <3
perjantai 4. kesäkuuta 2010
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Last days in London
Heipparallaa rakkaat muruseni! :) Viimeisiä viedään ja enää on kolme kokonaista päivää Lontoon aikaa jäljellä. Lauantaina sitten paluu Suomeen. Viimeiset viikot ovat kuluneet pakkaamisen, asioiden hoitamisen ja nähtävyyksien merkeissä. Nyt asiat alkavat olla mallillaan ja elämä valmiina paluumuuttajan arkeen. :) Olen laukkuni jo melkein kokonaan pakannut ja yritän tällä kertaa pysyä painorajoissa, vaikka helppoa se ei olekaan. Paljon tavaraa on mennyt Oxfamiin (paikallinen UFF) ja osa menee asuntolan kierrätyssysteemiin. Tavaraa (kirjoja ja vaatteita :D) on lähtenyt myös postipakettien muodossa Suomeen yhteensä 13 kg ja vielä 5 kg on postittamatta. Postittaminen on muuten todella kallista (5 kg sekalaista tavaraa maksoi noin £45), joten olen joutunut luopumaan paljosta tavarasta ja jättämään kirjoja ja vaatteita taakseni. Nyt kuitenkin alkaa pakkaus olla voiton puolella ja kaikki valmiina lähtöä varten. Ennen sitä kuitenkin vielä viimeisiä kuulumisia Lontoon nähtävyyksiltä. :)
London Zoo eli Lontoon eläintarha oli lievä pettymys. Vaikka paikka oli hieno ja eläintarha monipuolinen sekä faunan että informaation osalta, niin olin kuitenkin tyytymätön kokonaisuuteen. Eläintarha oli ensinnäkin yllättävän pieni, sillä olin odottanut valtavaa eläinpuistoa. Lontoon eläintarha on aika kuuluisa ja yksi maailman vanhimmista, joten senkin tähden odotukseni olivat korkealla. Luultavasti vika oli kuitenkin minussa eikä itse eläintarhassa, sillä olen vieraillut elämäni aikana useissa eläinpuistoissa, joista etenkin Singapore Zoo & Night Safari ja Münchenin eläintarha ovat jääneet mieleeni parhaimpina kokemuksina. Lontoo oli näihin kahteen verrattuna hyvin pieni eikä sen eläimistö ollut kovin monipuolinen Singaporen norsuihin ja jääkarhuihin verrattuna. Olen kuitenkin iloinen vierailustani eläinten valtakuntaan, sillä varmasti olisi jäänyt harmittamaan, jos en olisi puistoon mennyt. Lisäksi vierailuni sattui hyvin lämpimälle ja aurinkoiselle sunnuntaille, jolloin sain turistia leikkiessäni nauttia samalla kauniista säästä. Eläintarha oli siis ihan ok kokemus, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa missään mielessä. Iso miinus tulee myös kalliista hinnasta, sillä pääsylippu opiskelijalta oli £18,30. Tiedän osan summasta menevän eläinten suojelutyöhön, mutta silti hinta tuntuu kalliilta. Puistossa ollessani myös koko ajan kyseenalaistin eläintarhan oikeellisuuden, sillä jostain syystä tuntui pahalta katsella eläimiä aitauksissaan, vaikka niillä onkin hyvät oltavat ja monet uhanalaiset lajit on saatu säilymään tarhauksen avulla. Jos ihminen kuitenkin olisi toiminut ja toimisi hiukan toisin maailmassa, niin eläintarhoja ei tarvittaisi. Tällainen reaktio vaikuttaa varmasti oudolta ja ristiriitaiselta minun suustani, sillä vierailen eläintarhoissa aina kuin mahdollista ja mielelläni. Silti niissä käyminen herättää minussa aina jonkinasteisia negaatioita eläinten vankeudesta ja lievän pahan mielen. Ajattelen aina, että luonnossa eläimillä olisi parempi olla villinä ja vapaana unohtaen kaikki vaarat, joita uhanalaiset eläimet siellä kohtaavat. Kylläpäs taas meni paasaukseksi. :) Yhteenvedon aika: London Zoo oli ihan kiva kokemus, vaikkakin kallis ja aiheutti henkilökohtaista pettymystä. Lapsille paikka on kuitenkin mukava ja puitteet viihtyisät. Suosittelen, jos on Lontoossa pitkään lomalla ja/tai pienten matkalaisten kanssa, jolloin museot - joita itse suosin turistikohteina - voivat olla hankalia.
Cabinet War Rooms and Churchill Museum oli yksi tämän kevään viimeisistä Lontoon turistinähtävyyksistäni. Paikka sijaitsee Westministerin lähellä aivan Downing Streetin tuntumassa. Kyseessä on siis 2. maailmansodan aikainen maanalainen komentokeskus, josta käsin silloinen pääministeri Winston Churchill (1874-1965, pääministerinä 1939-1945 ja 1951-1955) ja sodanaikainen hallitus seurasivat sodan kehitystä ja johtivat Britanniaa. Paikka oli säilytetty lähes täysin autenttisena eli sellaisena kuin se jätettiin vuonna 1945 sodan loputtua. Maanalainen kompleksi sisälsi mm. Churchillin makuuhuoneen ja ruokasalin, hallituksen ministerien makuuhuoneita, kotirintaman päämajan, karttahuoneita, BBC:n radiohuoneen ja monia muita huoneita sihteereille, hallituksen työntekijöille ja sotajohdolle. Kaikki tämä siis maan alla ja mikä mielenkiintoisinta paikka oli sodan aikana ja vielä sen jälkeenkin salainen. Ei niin Hitler kuin Britannian kansakaan tiennyt tästä salaisesta päämajasta, jota laivaston sotilaat tarkkaan vartioivat ja joka oli merkittävässä roolissa sodan strategisen johtamisen kannalta. Churchill (niin kuin hänen hallituksensakin) kulutti rakennuskompleksissa lukuisia työtunteja, vaikka pitikin parempana työskennellä maan päällä saksalaisten pommeja uhmaten, koska se lisäsi brittien taistelutahtoa ja oli merkki hyvästä johtajuudesta. Downing Street 10 (pääministerin virkasunto) oli sodan ja ilmapommitusten (the Blitz) kohteena, mutta maanalainen Cabinet War Rooms säilyi kuin ihmeen kautta tuhoutumasta, vaikka pommit sen lähistölle putoilivatkin. Vaikka bunkkeri onkin maan alla, se ei ollut täysin turvassa ilmapommituksilta, vaan jos siihen olisi iskenyt pommi, rakennuskompleksi olisi tuhoutunut bunkkerin vankkuudesta huolimatta. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan paikka on nyt museona, jossa pääsee tarkastelemaan aitiopaikalta 2. maailmansodan aikaisen Britannian sodanjohdon olosuhteita ja toimia. Museo ansaitsee täydet pisteet ja huippuarvosanan kiinnostavuudessa ja esillepanossa, sillä pääsylipun hintaan (opiskelijalta £12) sisältyi audioguide ja informaatiota oli tarjolla vaikka millä mitalla. Cabinet War Rooms pitää sisällään myös Churchill Museumin, jossa monipuolisesti esitellään ja kuvataan Wisnton Churchilla henkilönä sekä hänen elämäänsä. Näyttely oli oikein kattava ja informatiivinen, sillä Churchillin persoona tuotiin siinä hyvin ja monipuolisesti esiin (lue: ei ollut liiallista sankarinpalvontaa). Itse bunkkerin huoneet olivat hyvin säilyneitä ja tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin ja sota-aikaan. Erityisesti pidin siitä, kuinka bunkkerin arkipäivää ja sen työntekijöiden toimia ja elinolosuhteita esiteltiin. Historiaan on helpompi samaistua ja saada tuntumaa, kun se kerrotaan ja tehdään eläväksi oikeiden ihmisten elämästä kertomalla kuin vain tapahtumia listaamalla. Museo ei ollut kovin suuri, mutta mielenkiintoisen sisältönsä ja informatiivisuutensa ansiosta reilut kaksi tuntia kului siellä kuin siivillä. Imperial War Museumin ja Kew Gardensin ohella Cabinet War Rooms pääsee Lontoon Top 10 nähtävyydet -listani kärkisijoille. Jos tulette Lontooseen ja 2. maailmansota tai Churchill kiinnostavat vähääkään, niin suosittelen pääsylipun maksamista ja museoon tutustumista enemmän kuin sydämellisesti.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... :) Tänään aurinko paistaa ja sää on lämmin eilisen rankkasateen mentyä matkoihinsa. Siksipä suuntaankin kulkuni kohti pohjoista ja Hampstedin vihreitä puistoalueita sekä Highgaten hautausmaata. Huomenna on suunnitelmissa piipahtaa Museum of Londonissa katsastamassa juuri avautunut näyttely Lontoon historiasta 1600-luvulta eteenpäin. Perjantaina puolestaan on viimeisen turistikierroksen vuoro ja kohteena on Apsley House, joka oli Lordi Wellingtonin koti. Talo sijaitsee Hyde Park Cornerissa, joten samalla pääsen vielä viimeisen kerran nauttimaan puistosta ja sen tunnelmasta. Lauantai-aamuna sitten lentokentälle ja kohti koti-Suomea. Näin se aika vain menee nopeasti eteenpäin ja vaihto-opiskeluni Lontoossa ohi. Kirjoitan vielä viimeiset ajatukset keväästä tänne perjantaina ja laitan myös viimeiset Lontoon valokuvat tänne silloin. Palataan siis pian asiaan! :) Siihen asti: Love you & take care! <3 XXX
London Zoo eli Lontoon eläintarha oli lievä pettymys. Vaikka paikka oli hieno ja eläintarha monipuolinen sekä faunan että informaation osalta, niin olin kuitenkin tyytymätön kokonaisuuteen. Eläintarha oli ensinnäkin yllättävän pieni, sillä olin odottanut valtavaa eläinpuistoa. Lontoon eläintarha on aika kuuluisa ja yksi maailman vanhimmista, joten senkin tähden odotukseni olivat korkealla. Luultavasti vika oli kuitenkin minussa eikä itse eläintarhassa, sillä olen vieraillut elämäni aikana useissa eläinpuistoissa, joista etenkin Singapore Zoo & Night Safari ja Münchenin eläintarha ovat jääneet mieleeni parhaimpina kokemuksina. Lontoo oli näihin kahteen verrattuna hyvin pieni eikä sen eläimistö ollut kovin monipuolinen Singaporen norsuihin ja jääkarhuihin verrattuna. Olen kuitenkin iloinen vierailustani eläinten valtakuntaan, sillä varmasti olisi jäänyt harmittamaan, jos en olisi puistoon mennyt. Lisäksi vierailuni sattui hyvin lämpimälle ja aurinkoiselle sunnuntaille, jolloin sain turistia leikkiessäni nauttia samalla kauniista säästä. Eläintarha oli siis ihan ok kokemus, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa missään mielessä. Iso miinus tulee myös kalliista hinnasta, sillä pääsylippu opiskelijalta oli £18,30. Tiedän osan summasta menevän eläinten suojelutyöhön, mutta silti hinta tuntuu kalliilta. Puistossa ollessani myös koko ajan kyseenalaistin eläintarhan oikeellisuuden, sillä jostain syystä tuntui pahalta katsella eläimiä aitauksissaan, vaikka niillä onkin hyvät oltavat ja monet uhanalaiset lajit on saatu säilymään tarhauksen avulla. Jos ihminen kuitenkin olisi toiminut ja toimisi hiukan toisin maailmassa, niin eläintarhoja ei tarvittaisi. Tällainen reaktio vaikuttaa varmasti oudolta ja ristiriitaiselta minun suustani, sillä vierailen eläintarhoissa aina kuin mahdollista ja mielelläni. Silti niissä käyminen herättää minussa aina jonkinasteisia negaatioita eläinten vankeudesta ja lievän pahan mielen. Ajattelen aina, että luonnossa eläimillä olisi parempi olla villinä ja vapaana unohtaen kaikki vaarat, joita uhanalaiset eläimet siellä kohtaavat. Kylläpäs taas meni paasaukseksi. :) Yhteenvedon aika: London Zoo oli ihan kiva kokemus, vaikkakin kallis ja aiheutti henkilökohtaista pettymystä. Lapsille paikka on kuitenkin mukava ja puitteet viihtyisät. Suosittelen, jos on Lontoossa pitkään lomalla ja/tai pienten matkalaisten kanssa, jolloin museot - joita itse suosin turistikohteina - voivat olla hankalia.
Cabinet War Rooms and Churchill Museum oli yksi tämän kevään viimeisistä Lontoon turistinähtävyyksistäni. Paikka sijaitsee Westministerin lähellä aivan Downing Streetin tuntumassa. Kyseessä on siis 2. maailmansodan aikainen maanalainen komentokeskus, josta käsin silloinen pääministeri Winston Churchill (1874-1965, pääministerinä 1939-1945 ja 1951-1955) ja sodanaikainen hallitus seurasivat sodan kehitystä ja johtivat Britanniaa. Paikka oli säilytetty lähes täysin autenttisena eli sellaisena kuin se jätettiin vuonna 1945 sodan loputtua. Maanalainen kompleksi sisälsi mm. Churchillin makuuhuoneen ja ruokasalin, hallituksen ministerien makuuhuoneita, kotirintaman päämajan, karttahuoneita, BBC:n radiohuoneen ja monia muita huoneita sihteereille, hallituksen työntekijöille ja sotajohdolle. Kaikki tämä siis maan alla ja mikä mielenkiintoisinta paikka oli sodan aikana ja vielä sen jälkeenkin salainen. Ei niin Hitler kuin Britannian kansakaan tiennyt tästä salaisesta päämajasta, jota laivaston sotilaat tarkkaan vartioivat ja joka oli merkittävässä roolissa sodan strategisen johtamisen kannalta. Churchill (niin kuin hänen hallituksensakin) kulutti rakennuskompleksissa lukuisia työtunteja, vaikka pitikin parempana työskennellä maan päällä saksalaisten pommeja uhmaten, koska se lisäsi brittien taistelutahtoa ja oli merkki hyvästä johtajuudesta. Downing Street 10 (pääministerin virkasunto) oli sodan ja ilmapommitusten (the Blitz) kohteena, mutta maanalainen Cabinet War Rooms säilyi kuin ihmeen kautta tuhoutumasta, vaikka pommit sen lähistölle putoilivatkin. Vaikka bunkkeri onkin maan alla, se ei ollut täysin turvassa ilmapommituksilta, vaan jos siihen olisi iskenyt pommi, rakennuskompleksi olisi tuhoutunut bunkkerin vankkuudesta huolimatta. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan paikka on nyt museona, jossa pääsee tarkastelemaan aitiopaikalta 2. maailmansodan aikaisen Britannian sodanjohdon olosuhteita ja toimia. Museo ansaitsee täydet pisteet ja huippuarvosanan kiinnostavuudessa ja esillepanossa, sillä pääsylipun hintaan (opiskelijalta £12) sisältyi audioguide ja informaatiota oli tarjolla vaikka millä mitalla. Cabinet War Rooms pitää sisällään myös Churchill Museumin, jossa monipuolisesti esitellään ja kuvataan Wisnton Churchilla henkilönä sekä hänen elämäänsä. Näyttely oli oikein kattava ja informatiivinen, sillä Churchillin persoona tuotiin siinä hyvin ja monipuolisesti esiin (lue: ei ollut liiallista sankarinpalvontaa). Itse bunkkerin huoneet olivat hyvin säilyneitä ja tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin ja sota-aikaan. Erityisesti pidin siitä, kuinka bunkkerin arkipäivää ja sen työntekijöiden toimia ja elinolosuhteita esiteltiin. Historiaan on helpompi samaistua ja saada tuntumaa, kun se kerrotaan ja tehdään eläväksi oikeiden ihmisten elämästä kertomalla kuin vain tapahtumia listaamalla. Museo ei ollut kovin suuri, mutta mielenkiintoisen sisältönsä ja informatiivisuutensa ansiosta reilut kaksi tuntia kului siellä kuin siivillä. Imperial War Museumin ja Kew Gardensin ohella Cabinet War Rooms pääsee Lontoon Top 10 nähtävyydet -listani kärkisijoille. Jos tulette Lontooseen ja 2. maailmansota tai Churchill kiinnostavat vähääkään, niin suosittelen pääsylipun maksamista ja museoon tutustumista enemmän kuin sydämellisesti.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... :) Tänään aurinko paistaa ja sää on lämmin eilisen rankkasateen mentyä matkoihinsa. Siksipä suuntaankin kulkuni kohti pohjoista ja Hampstedin vihreitä puistoalueita sekä Highgaten hautausmaata. Huomenna on suunnitelmissa piipahtaa Museum of Londonissa katsastamassa juuri avautunut näyttely Lontoon historiasta 1600-luvulta eteenpäin. Perjantaina puolestaan on viimeisen turistikierroksen vuoro ja kohteena on Apsley House, joka oli Lordi Wellingtonin koti. Talo sijaitsee Hyde Park Cornerissa, joten samalla pääsen vielä viimeisen kerran nauttimaan puistosta ja sen tunnelmasta. Lauantai-aamuna sitten lentokentälle ja kohti koti-Suomea. Näin se aika vain menee nopeasti eteenpäin ja vaihto-opiskeluni Lontoossa ohi. Kirjoitan vielä viimeiset ajatukset keväästä tänne perjantaina ja laitan myös viimeiset Lontoon valokuvat tänne silloin. Palataan siis pian asiaan! :) Siihen asti: Love you & take care! <3 XXX
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)