This is it, Michael Jacksonia lainatakseni. Tässä se nyt oli. Yksi elämänvaihe, joka päättyy tänään. Aika Suomessa ja viimeiset hektiset pari vuotta ovat nyt takana päin ja edessä ovat uudet haasteet ja seikkailut.
Huomenna klo 8.35 aamulla lähtee kone kohti Tukholmaa ja siitä sitten Lontoosen toinen aamupäivällä. Matka kohti uutta ja vielä tuntematonta elämää siis alkaa. Olo on tällä hetkellä sekä onnellinen että jännittyneen odottava, mutta samalla myös haikea. On ihanaa lähteä ja jättää kaikki tuttu ja turvallinen matkatakseen kohti uusia seikkailuja, mutta samalla jää suuri ikävä kaikkia tänne koti-Suomeen jääviä rakkaita ihmisiä kohtaan. Onneksi Lontoo ei kuitenkaan ole kaukana ja yhteys säilyy merten ylikin - sekä ajatuksissa että sähköisten viestimien avulla.
Sitten viimeisten kuulumisten paljon on tapahtunut. Asiat ovat järjestyneet nopealla tahdilla ja nyt kaikki on valmista Lontoota varten. Asunto eli huone yliopiston asuntolasta järjestyi uudenvuodenaattona. Se on varmaankin se kahdeksan neliömetrin koppi, niin kuin olen koko vuoden ennustanut. :) Vuokraan kuitenkin kuuluu siivous ja ateriat, joten tuntuu kuin hotelliin tai täysihoitolaan olisi muuttamassa. Kerron sitten perillä enemmän, millaista on. :)
Olen koko viimeisen viikon pakannut tavaroita kasaan sekä tulevaa muuttoa että Lontoota ajatellen. Kaikki sujui näin jälkikäteen ajatellen hyvin kivuttomasti. Paljon tavaraa meni roskiin tai kierrätykseen, osa Siljalle ja vain tärkeimmät jutut talteen. Eilen Silja ja minä myös irtisanoimme asuntomme ja Silja alkaa etsimään uutta kämppää. Minun tavarani puolestaan matkaavat vuokrasopimuksemme lakattua viimeistään maaliskuun lopussa Tampereelle vanhempieni luokse säilöön. Lontoosta katsottuna minullehan on ihan sama, missä tavarani ovat säilössä. Kämppä ja muutto ovat siis pian todellisuutta, samoin kuin Lontoo pian.
Tänään hoidin viimeisiä asioita ja vietin läksiäisiä. Iki-ihanat ystäväni tulivat moikkamaan minua Molly Malone's pubiin Helsingin keskustassa. Oli ihanaa ja mahtavaa nähdä rakkaita vielä ennen lähtöä, vaikka kaikki kultamuruni eivät valitettavasti paikalle päässeetkään. Olen todella nöyrä ja immarreltu, kun niin moni saapui paikalle tai ilmoitti valitellen, ettei päässyt tulemaan. Minua on kyllä siunattu maailman parhailla ystävillä ja olen kiitollinen siitä. Joka päivä. Olette minulle tärkeitä, ihania ja rakkaita. <3<3<3 Toivottavasti tavataan Lontoossa. :) Kiitos myös ihanista lahjoistanne: suojelus-Eerosta, suklasta ja Suomen lipuista. <3
Läksiäiset sujuivat siis mukavissa tunnelmissa ja illan Silja ja minä vietimme juoden Fresita-kuohuviiniä ja syöden jäätelöä muistellen ensimmäistä saapumistamme uuteen kimppakämppäämme. Nyt sekin vaihe elämässä päättyy ja olemme siitä kumpikin onnellisia, vaikka mukavaa onkin ollut. Eteenpäin elämässä on kuitenkin mentävä ja nyt tuntuu siltä, että yhdessä asuminen hyvän ystävän kanssa on jo koettu ja on aika siirtyä kohti uutta. Silja tulee kuitenkin saattaamaan minua aamulla kentälle, joten vielä ei ole hyvästien aika.
Kuten ei ole teidän kenenkään kanssa, rakkaat! Elämä jatkuu ja rakkaus & ystävyys säilyvät etäisyydestä huolimatta. Annan siis kuulua itsestäni, ettekä taatusti pääse minusta eroon vain ulkomaille muuttoni tähden. :) Kirjoitelkaaa itsestänne, lukekaa blogia ja hankkikaa Skype sekä Facebookatkaa! :D Tulkaa myös Lontooseen käymään, jotta saan halata teitä oikein kunnolla. Olette rakkaita. <3
Nyt nukkumaan ja sitten kohti uutta elämää. Halataan, kun tavataan. <3 Huomenna juttu jatkuu Lontoosta, jos Luoja ja Internet-yhteydet näin suovat. :) Love you all! Kisses and hugs! <3<3<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti