Great Britain truly is great

Huokaus. Nyt on aikaa kirjoittaa monen päivän kuulumiset kerralla, joten aikamoinen romaani on taas tiedossa. Koettakaa siis kestää. :)

Mistäpäs sitten aloitetaan? Historioitsijana tykkään kronologiasta, joten edetään siis aikajärjestyksessä ja aloitetaan maanantaista. Silloin projektina oli piipahtaa Natural History Museumissa eli luonnontieteellisessä museossa. Ennen kuin sinne asti päästiin, vierähti aamupäivä rattoisasti Oxford Streetin alkupään kauppoja juostessa. Vaikka ei olisi hirveästi rahaa (minä kuulun tähän kategoriaan :D), niin silti Lontoo on kyllä shoppailijan yksi lempikaupungeista. Kauppoja on joka lähtöön, ne ovat kivasti samalla alueella ja vaihtoehtoja löytyy jokaiselle kukkarolle ja tyylisuunnalle. Kolusin siis vaatekauppoja, kirjakauppoja ja muita kauppoja ihan vain huvikseni ja ilokseni kolme tuntia (enkä ostannut oikeastaan muuta kuin postikortteja) ennen kuin Hyde Park tuli näköpiiriin ja Oxford Streetin houkutukset loppuivat. Kävelin siis South Kensigtoniin, jossa liskomuseo (siis luonnontieteellinen museo dinosauruksen luurankoineen) sijaitsee Hyde Parkin läpi. Hyde Park oli ihana talvellakin. Puisto on suuri ja virkistävä vihreä keidas keskellä suurkaupunkia. Puiston läpi kävelemiseen menisi monta tuntia, mutta minun tapuksessani reilu puoli tuntia vinottain Marble Archelta Royal Albert Hallille.

Hyde Parkissa oli suhteellisen paljon porukkaa ottaen huomioon sen, että oli maanantai-iltapäivä, tammikuu ja harmaa sää. Puisto kuitenkin vetää aina ihmisiä puoleensa ja nytkin siellä oli turisteja, lounastaukolaisia, hölkkääjiä ja ihmisiä vain päiväkävelyllä. Puiston keskellä on suuri tekojärvi Serpentine, jonka rannalla linnut polskuttelivat onnellisena. Ihmiset ruokkivat lintuja (sekä vesi- että pululintuja :D) puistossa ja samoille apajille kipittivät myös harmaaturkkiet oravat. Kuulostaapa ihan Disneyn sadulta. :) Tajuatte kuitenkin varamasti pointtini eli sen, että puisto on viehättävä tapa säilyttää luonto kaupungissa. Puistot täällä ovat myös hyvin hoidettuja ja siistejä. Hyde Parkissa ei näkynyt harvaoimattomia lehtiä tai roskia missään, mikä oli todella mukavaa.

Päästyäni puiston toiselle laidalle tein turistipysähdyksen Royal Albert Hallin edessä. En kuitenkaan kuvannut tuota kuuluisaa konserttitaloa, vaan sen edustalla olevaa Albert Memorialia joka esittää ja on omistettu kuningatar Victorian (1819-1901, kuningattarena 1838-1901) rakastetulle puolisolle prinssi Albertille (1819-1861). Teos valmistui 1872 lopulla ja oli Victorian tilaustyö Albertin muistolle. Albert-patsas istuu kullatussa tuolissa valtavan monumentin keskellä ja häntä ympäröivat lukuisat patsaat ja veistokset. Kiinnostavimpia niistä olivat minusta eri maanosia (Eurooppa, Aasia, Afrikka ja Amerikka) esittävät patsasrykelmät monumentin joka kulmassa. Näissä veistoksissa symboliikka ja maanosiin liitetyt sstereotyyppiset käsitykset (esim. Eurooppa ja härkä, Amerikka ja biisonihärkä, Afrikka ja kameli, Aasia ja norsu) ovat huipussaan ja samalla ne ovat myös todella kauniita. Monumenttia katsellesani mieleeni nousi ajatus, kuinka Britannia on todellakin ollut maailman hallitsiva imperiumi pari sataa vuotta sitten. Symboliikka korkealla olevasta Albertista, joka ylhäisestä yksinäisyydestään katselee maailmaa oli aika alleviivaavaa ja korostunutta. Britannian entinen suurvalta-asema näkyy nykyisin useina eri etnisinä kansallisuuksina, jotka kaikki kansoittavat saarivaltiota ja ovat Lontoon katukuvassa selkeästi edustettuina. Imperialismin jäänteitä edustaa siis Albert Memorial. Tällaisia pohdintoja valokuvauksen lomassa. :)

Päästyäni lopulta Natural History Museumiin oli aika tutustua luonnon ihmeisiin. Museo on ilmainen ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, vaikken itse ole luonnontieteestä kovin kiinnostunutkaan. Natural History Museum kannattaa kuitenkin käydä katsastamassa jo melkein pelkän museorakennuksen ja näyttelyesineiden vuoksi. Paikka on valtava ja pitää sisällään kaikenlaista jännää. Pääsin tutustumaan niin tulivuoren purkauksiin ja maapallon ekologiaan sekä maapallon syntyhistoriaan kuin myös ihastelemaan dinosaurusten ja muiden esihistoriallisten elukoiden luurankoja sekä tapaamaan Tyrannosaurus Rexiä ihkaelävänä (makeasti tehty nukke siis). Paikalla oli lukuisia koululaisryhmiä (kaikki jostain syystä poikia, mikä sai pohtimaan, onko Britanniassa edelleen tapana pistää pojat ja tytöt eri kouluihin) ja lapset tuntuivat olevan superinnoissaan museosta ja sen lukuisista näyttelyistä. En perehtynyt kauheasti museon sisältöön (se ei niin kiinnosta minua, vaikka ehkä pitäisikin), vaan pikemminkin ihailin museon toteutusta ja näyttelyiden esillepanoa. Sen britit nimittäin hallitsevat todella hyvin. Museo oli hauska, informatiivinen ja selkeästi opastettu kokonaisuus, jossa halutessaan saisi kulumaan helposti kokonaisen päivän. Ja kaikki tämä ilmaiseksi. Britit ovat selvästi tajunneet sivistyksen arvon, kun museoihin pääsee melkein koska tahansa ja ilmaiseksi. Aivan mahtavaa! <3

Museolta suunnistin metrolla ja kävellen takaisin kotia kohti. Unohdin aiemmin mainita, että aamupäivällä Oxford Streetilla minua yritettiin käännyttää hienovaraisesti mukaan Hare Krishna -liikkeeseen. Ihan mukavan oloinen tyyppi nimittäin pysäytti minut kadulla ja antoi matkaan pientä lahjoitusta (annoin hänelle muutaman kolikon) vastaan Bhaktia (eli ikuista rakkautta ja omistautumista) käsittelevän kirjasen ja toivotti kovasti tervetulleeksi käymään liikkeen temppelissä. Se sijaistee Sohossa ja ajattelin piipahtaa siellä ihan vain uteliaisuudesta, kun en ole ennen sellaisessa paikassa käynnyt. Muuten loppupäivä sujui rauhallisesti ja noin 9 kilometrin lenkistä (päivän kävelyannos museolle ja takaisin) toipuessa. Liikunta on hyvästä ja pitää sekä ruumiin että mielen virkeänä. :)

Tiistaina oli jälleen koulupäivä eli menin aamulla aikaisin (klo 9.00) yliopistolle luennolle, vaikka ei olisi kauheasti huvittanutkaan. Olen kuitenkin onnellinen, että raahauduin yliopistolle, sillä aamuinen sosiaalietiikan kurssini vaikuttaa paitsi oikein kiinnostavalta, siinä on myös todella mahtava opettaja. Professori Sedmak on oman alansa todellinen ammattilainen (niin kuin kaikki tuntuvat yliopistossa olevan) ja lisäksi todella hauska ja loistava luennoitsija. Hän vangitsi huomioni kahdeksi tunniksi (suomalaisille yliopisto-opsikelijoille tiedoksi, että täällä ei tunneta akateemista varttia ja luennot kestävät noin 115 minuuttia, kun viiden minuutin tauko tuntien välissä lasketaan pois kahdesta tunnista) vaivatta. Oli virkistävää kuunnella kiinnostavaa luennoitsijaa kertomassa mielenkiintoisesta aiheesta ja jopa tehdä muistiinpanoja vanhanaikaisesti. Sanalla sanoen oli todella hauskaa palata takaisin yliopisto-opiskelijaksi kaiken tenttimisen ja opiskelijaelämän kiireiden jälkeen. :) Myös iltapäiväinen englannin (oikean ääntämisen harjoittelua) tuntini oli todella hauska ja opettaja ihana. Sama linja jatkui keskiviikkona toisella englannin tunnillani (esseen kirjoittaminen), jossa myöskin oli pätevä ja kiva opettaja plus tapasin mukavia ihmisiä tunnilla. Oli siis aika mahtavaa olla koulussa pitkästä aikaa ja vähän jo odotankin seuraavaa vaihetta eli kirjojen lukumidts ja esseiden kirjoitusta. Kaikki on niin uutta ja jännittävää, ja sitä paitsi minulla ei liiemmin ole paineita suorituksista, koska en tarvitse kyseisiä opintopisteitä mihinkään tutkinnossani. Saan siis opiskella suhteellisen stressittömästi ja vain nauttia kaikesta. Jee! :)

Tiistai-iltapäivä kului työnhaun ja harjoittelupaikan metsästyksen merkeissä. Kumpikin projekti on vielä vaiheessa eli katselen kiinnostavia työpaikkoja ja harjoittelumahdollisuuksia netin ihmemaailmasta. Eilen laitoin yhteen aikuisten oikeaan, kiinnostavaan duuniin hakemuksen menemään ihan tositarkoituksella, mikä oli paitsi aikaavievää myös todella hyödyllistä harjoitusta tulevaisuutta varten. Todennäköisesti joudun nimittäin vielä hakemuksia runsaasti eri paikkoihin lähettelemään.

Työhakemusten rustaaminen käy työstä ja siksi lähdin tuulettamaan päätäni iltalenkille ennen illallista. Tällä kertaa lähdin liikkeelle ilman karttaa ja seurauksena oli lievä eksyminen. Luulin olevani British Museumin paikkeilla, mutta yhtäkkiä edessäni olikin Eustonin rautatieasema, joka on ihan eri suunnassa (muttei kuitenkaan kaukana asunnoltani). Hiukan hymyilytti suuntavaiston puutteeni, mutta onneksi pääsin kotiin onnellisesti. Samanlainen episodi sattui muuten tänään Sohossa, kun luulin meneväni kohti West Endiä ja Covent Gardenia, mutta todellisuudessa olinkin Chinatownissa ja menossa kohti Piccadillya eli ihan vastakkaisessa suunnassa. Sen siitä saa, kun luulee osaavansa liikkua ilman karttaa. :) Onneksi eksyminen ei ole vaarallista, vaan piemminkin opettavainen kokemus. Kartta siis mukaan seuraavalla kerralla ja suuntavaistoa treenaamaan. :D

Vielä pari juttua ja sitten lopetan siirtyäkseni illallisen kimppuun. :D Sivuhuomiona sanottakoon, että olen rakastunut kahteen brittiläiseen ruokajuttuun ihan totaalisesti. Ensimmäinen on pavut, joita popsin tomaattilkastikkeessa joka aamu. Myös illallisella otan aina papuja, yleensä vielä kahteen otteeseen eli syön papuja salaatissa ja ruoan ohessa keitettyinä. Naminami. :) Toinen herkkui on niinkin ykinkertainen kuin paahtoleipä voilla ja hillolla. Aamiaisleipäni on siis kaksi täysjyväpaahtoleipää, joiden päällä on voita ja mansikkahilloa. Se se vasta on herkkua. <3

Sitten varsinaiseen asiaan. Ensinnäkin hauska huomio oli eilen, että lähistöltä löytyy sauna. Ainakin yhden talon seinässä matkalla kohti Eustonia mainostettiin kovasti saunaa ja sen varaamista erilaisiin tilaisuuksiin. Kyseessä tuskin kuitenkaan on suomalainen sauna, vaan varmaankin joku löylytön höyryhuone. Pitäisiköhän käydä kokeilemassa, niin voin antaa paikasta arvion? :)Bongasin myös futiskentän ihan naapuristani, joten mahdollisuudet löytää huippujalkapalloilija elättämään minua kasvoivat juuri huomattavasti. :D Toisekseen kävin tänään kampaajalla. Se oli ihanaa! <3 Nyt on siistit hiukset (polkkatukka edelleen, mutta ei ylipitkä ja myös ilman huonoja latvoja). Löysin netistä yhden edullisen kampaamon, jota kovasti kehuttiin. Soitin sinne tänä aamuna ja sain ajan iltapäiväksi. Paikka on Sohossa aika lähellä Oxford Streetia ja todella hyvä. Asiakaspalevlu oli loistavaa (hyvin tehty työ, ilmaista teetä/kahvia/mehua ja ystävällinen & ammattitaitoinen palvelu). Parasta kaikessa oli kuitenkin hinta eli £20 (noin 22€). Halpa!!! Lisäksi paikka on hyvällä sijainnilla minusta katsoen ja on suuri helpotus löytää vakikampaamo täältä. Joudun nimittäin trimmaamaan tukkaani säännöllisesti noin kahdeksan viikon välein ja edullisen & hyvän kampaamon etsiminen on stressaavaa. Nyt oikea paikka kuitenkin löytyi ja seuraava aika on maaliskuun alkuun, jolloin pääsen taas hemmoteltavaksi ja kaunistettavaksi. Kyllä elämä on ihanaa! <3

Nyt riittää vuodatukset tältä erää. Jatkan taas pian, kun uutta kirjoitettavaa ilmaantuu. Nyt vatsa kuitenkin vaatii ruokaa, so goodbye darlings & see you, I'll go and eat now. :D XXX & lots of love! <3