All the world is a stage - more so to some than others

Apua!!! Taas on yli viikko kulunut ja kirjoittaminen viivästynyt. Nyt kuitenkin tartun härkää sarvista, tai pikemminkin sormia näppäimistöstä - huono samaistus, tiedän tiedän :D - ja näpyttelen viime viikkoiset kuulumiset. Ja laitan valokuvia tänne kanssa pian, not to worry. :)

Eli siis viime viikkoon... Piipahdin tuolloin rannikolla Brightonin kauniissa kaupungissa, joka on sellaiset 90 km Lontoosta alas päin (ilmansuunta ehkä pohjoiskaakko?) kohti Englannin kanaalia, jonka rannalla kaupunki siis sijaitsee. Brighton oli oikein herttainen lomakaupunki, sillä merta on aina ilo nähdä ja kaupunki oli idyllinen englantilaisine taloineen (tiedättehän sellaisia korkeita ja kapeita rakennuksia, kuin omakotitalon ja rivitalon risteytykssiä rivi rivissä ja vieri vieressä), vehreine puistoineen ja suloisine kapeine kujineen. Brighton on suhteellisen vanha ja suosittu lomakapunki, koska se sijaitsee niin lähellä Lontoota. Nyt siellä ei liiemmin turisteja ollut, vaikkakin yllättävän paljon ihmisiä. Asuin pari yötä siistissä ja suloisessa kolmen tähden hotellissa, jonka ullakkokerroksessa (5. kerros) minulla oli huone merinäköalalla. Valitettavasti (tai ehkä onneksi) hotellin hissi oli epäkunnossa, joten jouduin joka kerta kipuamaan rappuset viidenteen kerrokseen saakka ja sain päivittäin siten mukavan annoksen hyötyliikuntaa. :) Hotelliasuminen kustansi kahdelta yöltä £57 (reilut 60€) ja sisälsi myös maittavan buffet-aamiaisen englantilaiseen tapaan pitäen sisällään munakokkelia, pekonia, makkaraa, papuja ja paahtoleipää sekä - Luojalle kiitos - jugurttia ja mysliä. Minulla oli hotellissa ja Brightonissa siis oikein mukavat oltavat ja matka sinne sujui sekin kätevästi junalla Lontoosta reilussa tunnissa. Hintaa menopaluulle tuli noin £27 (ilman alennuksia, joita en saa, koska minulla ei ole rautateiden opiskelijakorttia), joten halpaa ei junalla matkustaminen täällä ole, koska kyseessä oli paikallisjuna ja minulla ei ollut edes paikkalippua. Sen sijaan junailu on äärimmäisen helppoa ja junat ovat siistejä, vaikka Lontoon lukuisat suuret rautatieasemat (niitä on ainakin yhdeksän ja vielä enemmänkin) sekoittavatkin päätä hiukan. :) Pääsin keskiviikkoiltapäivänä kuitenkin ilman ongelmia perille Brightoniin ja hotelliini oikein onnellisesti, joten loma saattoi alkaa.

Syy minilomaani rannikolla ei varsinaisesti ollut Brightonin kaunis kaupunki tai rantalomailu (huhtikuussa on vielä hiukan vilpoista siihen :D), vaan pikemminkin ihmiset, joita siellä on. Tapasin nimittäin viime kesänä Italiassa reilatessani, tarkemmin sanottuna siis Venezian iki-ihanassa kaupungissa, brittiläisen Gemman ja ranskalaisen Laurencen, jotka ovat kumpikin opettajia ja asuvat Brightonissa. Heitä tapamaan kävi siis tieni Lontoosta ja jälleennäkeminen oli riemuisa - ja lievästi myös surrealistinen kokemus, emmehän olleet tunteneet toisemme kuin muutaman päivän yli puoli vuotta sitten. Tyttöjä oli kuitenkin mahtavaa nähdä ja keskiviikkoilta kului kuulumisia vaihtaessa ruoan (Jamie Oliverin italialainen ravintola, nam :D) ja juoman (lukuisat suloiset pubit, naminami brittisiideri) merkeissä. Tunnelma oli rento ja mutkaton niin kuin kesälläkin tutustuessamme. On kummallista, miten joidenkin ihmisten kanssa löytää todella helposti yhetisen sävelen ja on samalla aaltopituudella. Niin kävi meille kesällä ja yksissä tuumin olimme kaikki sitä mieltä, ettei Venezia olisi taatusti ollut läheskään niin hauska ja mahtava kokemus, ellemme olisi tutustuneet toisiimme ja yhdysvalatalaiseen Lindaan siellä. Matkailu avartaa ja ennen kaikkea yhdistää ihmisiä. Suosittelen lämpimästi. Tapasimme vielä torstaina (lähdin pois perjantaina), jolloin istuimme iltaa Gemman luona ruoan ja vaaliväittleyn (vaaleista kohta lisää) merkeissä. Sovimme tapaavamme vielä uudestaan ja ehdottomasti pitävämme yhteyttä. Ystäviä joka puolella maailmaa on hyvä ja hienoa olla olemassa. :)

Sitten on kaiketi kirjoitettava jotakin myös itse Brightonista, kun kerran siellä tuli vierailtua. Kaupunki ei ole suuri (alle 200 000 asukasta) eikä kovin kuuluisakaan (ainakaan tietääkseni), mutta jotain kiinnostavaa nähtävää siellä ehdottomasti on. Ehdoton vetonaula on merenranta, jonne ihmiset kesällä matkaavat lomalle. Ranta olikin oikein viehättävä, vaikkei hiekkainen ollutkaan, mutta pikkukivet ovat nekin ihan ok rannalla. Lisäksi ainakin The Pier kiinnostaa ja ihastuttaa. Se on siis pitkä laituri meren rannalla täynnä kaikenmaailman huvituksia ravintoloista pelihalleihin ja huvipuistolaitteisiin. The Pier oli ihan hauska ja kuulemma hyvin brittiläinen instituutio, mutta ei kuitenkaan kokemus, joka olisi tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sen sai aikaan sen sijaan The Pavillion, joka on yksi upeimmista rakennuksista, joissa olen koskaan käynyt. Kyseessä on siis kuningas George IV:n (Yrjö IV) 1800-luvun alussa rakennuttama kesäpalatsi, joka on rakennettu ja sisustettu itämaiseen tyyliin. Palatsi muistuttaa ulkoa päin intialaista Taj Mahalia ja sisältä sen jokainen huone on koristeltu aasialaiseen tyyliin eurooppalaisilla mausteilla. Intia, Kiina, Japani ja muut Aasian maat olivat loisteliaasti ja ylenpalttisesti esillä palatsin joka huoneessa - ja Iirikselle tiedoksi, että lohikäärmeitä oli kaikkialla :). Palatsi ei ole kovin suuri, mutta sitäkin näyttävämpi ja koristeellisempi, sillä Yrjö-kunkku tykkäsi viihdyttää siellä vieraita ja lukuisia rakastajattariaan. Hän oli tunnettu huikentelevaisuudestaan ja hedonismistaan, joka lopulta johti vanhemmiten ylilihavuuteen ja huonoon terveyteen. Rahanmenoa ei palatsissa aikoinaan säästelty ja se näkyi kyllä sisustuksessa kaikkialla kullan kimaltaessa, hopean helkkyessä, kuparin kiiltäessä, väriloiston villitessä ja huoneiden dramaattisessa esillepanossa. Olen saanut nähdä ja vierailla lukuisissa kauniissa paikoissa ja rakennuksissa, mutta täytyy tunnustaa, että The Pavillion pääsee kyllä kärkisijoille, kun kauniita ja vaikuttavia paikkoja vertaillaan. Palatsi on nykyisin täysin museona ja siitä on kiittäminen kuningatar Victoriaa joka 1850-luvulla lahjoitti tai myi (en muista kummin asia oli) palatsin Brightonin kaupungille, koska ei halunnut enää ylläpitää ja käyttää sitä itse - palatsi kun on hiukan epäkäytännöllinen suuren perheen kesähuvilana ja Victorialla ja puolisollaan Albertilla oli yhdeksän lasta lukuisisista palvelijoista ja lastenhoitajista puhumattakaan. Palatsin ohella Brightonissa kannattaa vierailla jo pelkän merenrantatunnelman vuoksi. Olin kaiken kaikkiaan oikein tyytyväinen lomaani tuossa somassa kaupungissa, vaikka Lontooseen olikin mukava palata perjantaina reissusta väsyneenä, mutta onnellisena. Sitten muihin juttuihin. :)

Tässä välissä on varmaan pakko sanoa muutama sana siitä kuuluisasta tulivuoresta, joka Islannissa purkauduttuaan on sotkenut koko Euroopan lentoliikenteen. Lentokentät ovat täällä Briteissä - niin kuin siellä Suomessakin ja muualla Euroopassa - olleet suljettuina ja ihmiset jumittavat kuka missäkin päin maailmaa. Ystäväni Sarianna matkatoverinsa Marjan kanssa oli täällä Lontoossa keskiviikkoon saakka, jolloin he matkasivat Brysseliin (junalla ilmeisesti) ja sieltä lensivät Suomeen ja Kuopioon. Serkkuni Miriam on puolestaan jumissa Wienissä, jossa hän oli reissussa. Lehdestä taas luin, että jalkapalloilija Fernando Torres (pelaa Liverpoolissa ja on supersöpö, siksi tiedän hänestä ylipäänsä yhtään mitään :D) matkasi Liverpoolista autolla Barcelonaan. Brittikoomikko John Cleese (mm. Monty Pythoneista tuttu) puolestaan otti Oslosta taksin alleen ja matkusti sillä Lontooseen - hintaa matkalle tuli reilut 3500€. Taksikuskilla oli varmasti hauska ja ikimuistoinen reissu. :D Tiistaina luin Evening Standardista, että pääministeri Gordon Brown päätti lähettää laivaston pojat evakuoimaan brittejä Euroopasta kotiin ja eilisessä lehdessä kirjoitettiin Calaisin sataman Ranskassa olevan täynnä brittejä, jotka jonottavat lauttoihin päästäkseen takaisin saarivaltioonsa. Ranskasta ja Espanjasta ihmisiä on haetu isoilla armeijan laivoilla. Kyseessä on ollut suurin tämänkaltainen siviilioperaatio sitten toisen maailmansodan. Historiallista. :) Siksi oli pakko kirjoittaa kaikki tänne muistiin, kun ei tällaista - onneksi - joka päivä tapahdu. Katsotaan vieläkö kesäkuussa tulivuori pölläyttelee savua sisuksistaan. Jos näin käy, voi minullakin olla bussireissu edessä pitkin Eurooppaa. Junatkin toki kulkevat, mutta niiden liput myydään (ja myytiin) taatusti heti loppuun. Jännää, mitä kaikkea maailmassa voi tapahtua ja kuinka luonto aina näyttää voimansa. Jos jotain tästä oppii, niin ainakin sen, että lentoliikenne on haavoittuvainen ja sen, että reissussa pitää aina näköjään varautua kaikkeen - siis ihan kaikkeen, koska yllätykset ovat enemmän kuin mahdollisia. :)

Toinen ajankohtainen asia, josta on pakko kirjoittaa, ovat parlamentin alahuoneen vaalit (General Election). Ne ovat 6.5. 2010 ja silloin siis menee sekä parlamentin alahuone (House of Commons) että hallitus uusiksi. (Parlamentin ylähuone eli siis House of Lords pysyy sellaisenaan, siellä istuvia aatelisherroja ei kukaan äänestä paikalleen, vaan he saavat parlamenttipaikkansa tittelinsä mukana - tai rahan avulla eli siis ostamalla. Tai jotenkin näin homma ymmärtääkseni menee. Kiinnostuneet tarkistakoot asian Wikipedista ja voivat sitten brassailla tiedoillaan vaikka kommenteissa. :D) Kolme suurinta puoluetta käyvät täällä parhaillaan kiihkeää vaalitaistelua ja kamppailun kunniaksi telkkarissa järjestettään viikottain vaalidebatteja, joissa puolueiden johtajat vastaavat erilaisiin kysymyksiin ja pyrkivät vahvistamaan kannatustaan. Kolmen kova kärki on siis Gordon Brownin johtama Labour (vasemmalle kallistuva työväenpuolue), David Cameronin luotsaama Tory (oikealle huitova konservatiivinen puolue) ja Nick Cleggin komennossa oleva Liberal Democrats (liberaalidemokraatit, lähellä meidän SDP:ta). Tämä kolmikko siis kisaa vaalivoitosta ja viimeisimpien mielipidekyselyjen mukaan liberaalidemokraatit, joka on noista kolmesta pienin puolue, on johdossa. Heidän puoluejohtajansa Cleggin suosiota verrattiin Timesissa jopa Winston Churchilliin, joka siis on kansallissankari ja aikanaan supersuosittu pääministeri. Liberaalidemokraattien kannoilla ja hiukan jopa edellä juoksevat Toryt ja näiden kahden perässä vaeltaa tai pikemminkin laahaa istuva pääministeri Gordon Brown ja työväenpuolue, jonka suosio on kovassa laskussa - johtuen ehkä siitä, että se on nyt hallitseva puolue ja maan talous on huonoimmassa jamassa kuin koskaan modernina aikana.

Politiikka herättää täällä paljon tunteita ja keskustelua, joten vaaleista uutisoidaan ja kirjoitetaan vielä pitkään. On hauska seurata vaalitaisteluyn kehitystä ja verrata sitä Suomeen. Täällä se ei, kuten ei Suomessakaan, ole likaista (ainakaan julkisesti), mutta ehkä tylympää kuin Suomessa, sillä Toryjen vaalimainos pilkkasi Gordon Brownin puoluetta ja polittiikkaa avoimen piilopiikittelevästi ja vaaliväittelyssä Brown laukoi nasevia iskuja Cameronin suuntaan. Brittilaisen tyypillistä piilopiruilua, joka verhotaan kohteliaaseen käytökseen ja muodollisuuksiin. On kiinnostavaa nähdä, kuinka vaaleissa lopulta käy. Luojalle kuitenkin kiitos, ettei minun tarvitse äänestää. Valinta olisi varmasti vaikea, vaikka hiljaa mielessäni annakin tukeni Cleggin liberaalidemokraateille. :) Katsotaan, kuinka käy ja millainen on Britannian poliittinen tulevaisuus. Pian se selviää. Eri asia tietenkin on, muuttuuko mikään lopulta kuitenkaan, vaikka hallituspuolue ja pääministeri menisivätkin vaihtoon. Muutosta täällä kuitenkin ilmeisesti halutaan ja se ei kyllä omasta mielestäni koskaan ole pahasta. Jännityksellä siis seuraan, tuleeko vaaleista ja niiden tuloksesta millainen farssi, tragedia vai jännitysdraama. Stay tuned, niin kuulette sitten tuloksista. :)

Tällaisia tällä kertaa. Nyt on viikonloppu edessä opiskelujuttujen parissa ja flunssasta toipuessa. Olen nimittäin koko viikon ollut lievästi flunssainen (todella ärsyttävää, kun ulkona on kaunis ilma eikä pääse lenkille), mutta eiköhän se tästä helpota levon ja hunajateen avulla. Ja saan nyt viettää luvalla laatuaikaa uuden rakkaan harrastukseni (tai ei se oikeastaan kovin uusi ole, sillä olen harrastanut samaa jo kohta viisi vuotta satunnaisesti), nimittäin runojen lukemisen parissa. Olen hankkinut muutamia runokirjoja, joita nyt ahmin läpi ja nautiskelen jokaisesta sanasta ja niiden kauneudesta, kun ne laitetaan yhteen. Runojen lukeminen on jotenkin elähdyttävä kokemus, sillä ne paitsi ilahduttavat ja rauhoittavat mieltä, antavat myös ajattelemisen aihetta. Parhaimmat runot jäävät mieleen ikiajoiksi ja niitä toistelee mielessään. Minun on usein vaikea nimetä lempielokuvaani tai suosikkikirjaani, mutta rakkaimmat runoni pystyn sanomaan suoralta kädeltä. Ne ovat W.H. Audenin Funeral Blues, Elizabeth Barrett Browningin How do I love Thee? ja William Shakespearen Sonnet CXVI. Kaksi ensiksi mainittua löytyvät Facebook-sivultani ja viimeksi mainittu tältä sivulta http://www.shakespeare-online.com/sonnets/116.html, jos jotakuta kiinnostaa. :) Runous on ihana asia ja olen oppinut nauttimaan siitä kovasti vuosien varrella, vaikken kaikkia runojen hienouksia ymmärräkään. Rakkauteni runoihin on myös hyvä osoitus siitä, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Olin nimittäin lukion ensimmäisellä luokalla, kun ensimmäisen kerran jouduin lukemaan runoja, joita kaikkia olin siihen saakka inhonnut. Lukion äidinkielenopettajani (kiitos ihana Soile Mäkisalo!) vakuutti runojen lukemisen olevan helppoa ja mukavaa, mutten uskonut häntä. Soile kuitenkin oli oikeassa, sillä luettuani Eino Leinoa kurssille olin mennyttä. Rakkaus runoihin tuli jäädäkseen ja vain kasvoi, kun englannin kurssilla löysin englanninkielisen runouden kurssikirjastani, jossa oli Audenin Funeral Blues - se oli menoa sen jälkeen. Rakkaus runoihin ja lyriikoihin on säilynyt ja vain kasvanut noista ajoista, kuten varmaan voitte päätellä tästä paasauksen määrästä. Pahoitteluni, jos joku inhoaa runoja. :) Nyt muihin aiheisiin... :D

Viikonlopuksi on luvattu todella kaunista säätä ja lämpömittarin pitäisi kivuta jopa 20 asteeseen tai yli. Aion siis uhmata tautia ja ulkoilla noin upealla ilmalla vaikka minkälaisessa kunnossa. Hyde Park, here I come! :D Ensi viikolla on sitten tiedossa lisää Suomen matkaajia, kun ihanat ystäväni Riikka ja Anna-Kaisa saapuvat maanantaina, jos siis tuhkapilveltä matkaan pääsevät. :) Kuulemisiin pikaisiin siis ensi viikolla ja iloista viikonloppua kaikille! Halipus and love you! <3

Spring and all the fun in the sun

Heippa taas kullanmurut ja iso anteeksipyyntö blogitekstin myöhäsyydestä! Mun piti kirjoittaa jo aiemmin tällä viikolla, mutta unohdin. Nyt sitten otetaan vahinko takaisin ja kerrotaan viikon kuulumiset ja huikaisevan jännittävät tapahtumat kerralla. :)

Okei, huijasin. Ei mitään kauhean jännittävää ole viikon aikana tapahtanut. Jotain kuitenkin. :) Aloitetaan siis alusta eli pääsisäisen jälkeisistä päivistä. Minun piti silloin ryhdistäytyä ja alkaa tekemään kouluhommia, mutta lomavaihde jäi vielä päälle. Sen sijaan hoidin kaikenlaisia muita asioita, kuten lähettelin postia Suomeen, shoppailin kevätvaatteita ja luin roskaromaaneja. Tuikitärkeitä asioita kaikki tyyni. :) Piipahdin myös tutustumassa paikalliseen Sea Lifeen eli akvaarioon, joss kaikenlaiset ja -moiset merielukat ja -örkit asustelevat. Akvaario oli lievä pettymys, sillä Sea Life oli yllättävän pieni. Lisäksi tajusin kaloja töllötellessäni, että olen nähnyt suurimman osan esillä olevista otuksista jo jossain muualla - esimerkiksi Singaporen vastaanvanlaisessa akvaariossa vieraillessani tai Australian koralliriutoilla käydessäni. Akvaario jätti siis lievän pettymyksen tunteen, mutta onneksi en joutunut maksamaan vierailustani mitään! :) Olin nimittäin yrittänyt ostaa lippua aiemmin samana aamuna netistä, mutta maksu ei ilmeisesti mennyt perille, ainakaan en saanut siitä mitään vahvistusta. Menin iltapäivällä kuitenkin akvaarioon selvittelemään lippuasiaa ja lippua ei löytynyt sieltä, mutta koska vika oli heidän systeemeissään, pääsin lopulta ilmaiseksi akvaariota ihastelemaan. Kannatti siis mennä epätietoisuudesta ja pettymyksestä huolimatta, sillä ilmainen on aina ilmainen. :)

Toinen viime viikon turistikohteeni oli Kew Palace ja Kew Gardens, jotka sijaitsevat Länsi-Lontoossa Richmondin kaupunginosassa. Kyseessä on pienin historiallinen kuninkaallinen palatsi, jossa mm. kuningas George III (Yrjö III) Charlotte-vaimoineen ja 15 lapsensa kera vietti kesiä 1700-luvun loppupuolella. Palatsi oli oikein suloinen ruskeanpunainen neliskulmainen rakennus, joka oli sisältä hyvin pelkistetty ja yksinkertainen. Tämä kuulemma oli ajan henki 1700-luvun lopulla, jolloin yläluokka ihaili paimentolaisidylliä ja talonpoikaiselämää. Siksi siis koruttomuus ja yksinkertaisuus palatsin sisustuksessa. Myöhemmin palatsi rapistui, kunnes kuningatar Victoria 1800-luvun viimeisinä vuosina avasi palatsin ja sen puutarhat yleisölle ja näin syntyi Kew Gardens. Menin puistoon kauniina perjantaipäivänä ja sää suosi tuolloin todella hyvin puutarhasta nauttimista, sillä aurinko paistoi ja lämpötila oli 17-18 astetta plussaa. Puutarha oli todella upea, sillä monet puut ja kukat kukkivat jo, vaikkei täyttä väriloistoa vielä ollutkaan näkyvissä. Luulen, että alkukesä olisi parasta aikaa vierailla Kew Gardensissa, sillä silloin kaikki kasvit ovat jo kukassa - ainakin näin kuvittelen, sillä en todellakaan ole mikään hortonomi. :) Puutarhassa oli kukkaistutusten ja komeiden puiden lisäksi myös kasvihuoneita, joita pääsi ihastelemaan. Puisto ja palatsi eivät valitettavasti olleet ilmaista lystiä ja maksoin koko setistä £16, joka oli opiskelijahinta. Rahanmeno kuitenkin kannattai, sillä en olisi halunnut jättää kaunista puistoa tai viehättävää palatsia näkemättä. Sama ajatus oli ilmeisesti muillakin ihmisillä, sillä puisto oli täynnä porukkaa- heistä todella moni lapsiperheitä, koska koulujen lomat ovat vielä menossa. Oikein hyvä reissu oli tuo Kew Gardensin visiitti ja suosittelen paikkaa todella lämpimästi kaikille keväisille ja kesäisille Lontoon matkaajille.

Viikonloppu meni taas nopeasti tekemättä oikeastaan mitään. Olen jatkanut kuntoiluani ja nauttinut kävelystä edelleen. Vakilenkikseni on muodostonut kävely kotoa Hyde Parkiin, josta takaisin kotiin Green Parkin, St. James's Parkin, Westminster Abbeyn ja Trafalgar Squaren kautta. Matkaa lenkille kertyy noin 10km ja kävelen tuon reitin ainakin kerran viikossa, joskus myös useammin. Kävely on ihanaa. <3 Tänä aamuna vedin tuon reitin aamulla klo 7 ja 8 aikoihin, jolloin porukkaa on vähemmän liikkeellä ja kävely helpompaa. En kuitenkaan todellakaan ollut ainoa liikkeellä olija, sillä Hyde Park oli täynnä hölkkääjiä, kadut vilisivät pyöräilijöitä ja ihmiset kiirehtivät kävellen, pyörällä tai autoilla töihin. Oli hauska olla liikenteessä aikaisin aamulla, koska silloin näkee Lontoosta ihan uuden puolen. Matkaani mahtui mm. 16 hevosta, jotka ratsastajineen kopistelivat pitkin Oxford Streetiä sekä liikenneruuhka Trafalgar Squarella, jossa autot jumittivat ja parisen kymmentä poliisia ohjasivat liikennettä. Lontoo jaksaa aina yllättää ja ihmetyttää. Suurkaupungin riemuja! :)

Sunnuntaina matkasin iltapäivällä kohti Camdenia, jossa tutustuin juutalaisten historiaaan Briteissä ja Lontoossa Jewish Museumissa. Paikka oli oikein kiinnostava, vaikkain suhteellisen pieni. Museo oli todella hyvä ja monipuolinen, sillä juutalaisten paikallisen historian ja holokaustin esittelyn lisäksi siellä kerrottiin elävästi juutalaisesta kulttuurista, uskonnosta ja traditioista. Näyttely oli myös toteutettu hauskasti ja moniuloitteisesti, sillä esineisiin sai koskea ja niistä kerrottiin hauskoja tarinoita. Museosta lähdin hyvillä mielin Regent's Parkiin, josta kävelin Baker Streetin kautta Oxford Streetille ja takaisin kotiin. Hyvä lenkki tuli tuostakin ja vielä parempi mieli. :)

Sunnuntaina tapasin myös ystävääni Sariannaa, joka tuli viikoksi ystävänsä Marjan kanssa nauttimaan Lontoosta. Tapasimme sunnuntai-iltana pubissa ruoan ja juoman merkeissä ja eilen kävimme kahvittelemassa ja shoppailemassa. Mukavaa tavata tuttuja ihmisiä pitkästä aikaa. :) Heillä oli suunnitelmissa nauttia Lontoosta ja piipahtaa myös päiväreissulla Oxfordissa tai Cambridgessa. Minä puolestani suuntaan kulkuni tänään Brightoniin rannikolle, jossa minulla on tuttuja. Kerron Brightonin kuulumisista sitten myöhemmin. Kotiudun minilomaltani perjantaina, jolloin sovin tapaavani Sariannan ja Marjan uudestaan ennen kuin he lauantaina lähtevät takaisin Suomeen.

Minäkin muuten hommasin jo paluulipun takaisin kotimahan ja Tampereelle, koska sain sen edullisesti. Paluupäiväni on 5. kesäkuuta ja siitä eteenpäin olenkin sitten kuukauden tiivisti kotimaan kamaralla ja aion tavata rakkaita ystäviä ja sukulaisia ympäri Suomen. Tuikohtani on Tampere, mutta suunnitelmissa on olla Helsingissä ainakin viikko, ellei pidempään. Heinä-elokuuksi tie vie taas maailmalle, sillä sain harjoittelupaikan (työharjoittelu kuuluu siis pakollisena osana opintoihini ja kestää kaksi kuukautta) ulkomailta! Matka maailmalla jatkuu tällä kertaa Yhdysvalloissa, jonne menen Suomen suurlähetystöön kahdeksi kuukaudeksi harjoitteluun. Washington DC siis kutsuu ja Lauran maailmanvalloitus jatkuu! Olen todella onnellinen tästä ja on myös ihanaa päästä välillä käymään Suomessa. :) Jenkkilä on houkuttanut minua jo pidempään ja on todella hienoa ja mahtavaa päästä sinne käymään pidemmäksi aikaa. Katsotaan, minne tie vie sieltä. :) Aion pitää Yhdysvaltain seikkailuistankin blogia ja sille on jo nimikin olemassa: (En yhtään mene asioiden edellen, enhän? :D) Ms. Leipakka Goes To Washington. :D Mutta sen aika on vasta kesällä, nyt elämä Lontoossa jatkuu edelleen.

Tällaisia tällä kertaa. Elämä hymyilee ja kevät sää piristää mieltä entisestään. Olen päättänyt jättää työnhaun kokonaan, kun se ei tuottanut tulosta, ja keskittyä vain nauttimaan Britanniasta viimeiset puolitoista kuukautta. Aika menee taatusti nopeasti vain ollessa, reissatessa ja opiskelujutut tehdessä. No worries siis! :) Kirjoittelen pian taas lisää jahka kotiudun Brightonista. Voikaa hyvin kaikki rakkaat, nauttikaa keväästä ja iloitkaa elämästä! Love you! XXX <3

Missing home

En olisi vielä vähän aikaa sitten uskonut kirjoittavani tätä, mutta minulla on Suomi-ikävä. Tarkemmin sanottuna Helsinki-ikävä. Varsinkin näin keväällä, koska Suomen kevät ja kesä ovat niin kauniit. Itse asiassa pidän kaikista Suomen vuodenajoista, vaikka talvi onkin liian pitkä. Suomi on kuitenkin omalla tavallaan tavattoman kaunis maa, vaikka onkin kaukana pohjoisessa. Yhtäkkiä aloinkin ikävöidä Suomen kesäöitä, järviä ja Helsinkiä. Olen koko ajan ikävöinyt perhettäni ja ystäviäni, mutten varsinaisesti Suomea. Nyt kolmen kuukauden jälkeen, onkin suuri yllätys huomata, kuinka koti-ikävä Suomeen yhtäkkiä iski. Olen aina haikaillut Suomesta ulkomaille asumaan ja nyt kun olen täällä, koti-ikävä iski yllättäen. Outoa.

Asuin ennen tänne lähtöäni Helsingissä viisi ja puoli vuotta ja jos ja kun palaan takaisin Suomeen, haluan edelleen asua Helsingissä. Helsinki - vaikka onkin Suomen suurin kaupunki - on pieneksi kaupungiksi mielestäni äärimmäisen aktiivinen kaikkien tapahtumien ja mahdollisuuksien osalta. Lisäksi Helsingissä on paljon kauniita paikkoja, joita nähdä ja joissa vierailla. Lemppareitani ovat Suomenlinna, Espan puisto, Tähtitorninmäki, Uimastadion ja Kauppatori. Lisäksi lukuisat puistot ja meri ovat Helsingissä lähellä sydäntäni. Ehkä täytyy todellakin matkustaa kaus, jotta voisi nähdä lähelle ja arvostaa tuttua ja turvallista. Helsinki on minulle tätä kaikkea ja todella rakas. Katsotaan, viekö tieni siis takaisin sinne seuraavaksi vai minne matka täältä Lontoosta jatkuu. :)

Sitten takaisin Britanniaan ja muutama sana pääsiöisen vietostani. Se on sujunut rauhallisesti ja rennosti. Pähinänkuoressa: ruokaa, lukemista, unta, lenkkeilyä ja elokuvia. Ei mitään muuta. Vain olemista ja kaikesta nauttimista. Lontoo on ollut täynnä turisteja koko pääsiöisen ajan, joten en ole mihinkään nähtävyyksille lähtenyt, vaan jättänyt turisteilun myöhempään ja turistittomampaan ajankohtaan. Ai niin, pääsiäissunnuntaina kävin kirkossa anglikaanisessa messussa, joka oli harvinaisen korkeakirkollinen eli siis hyvin lähellä roomaliskatolista messsua. Se oli ihan hauska kokemus, mutta seuraavaksi aion laajentaaa ekumeenista ajatteluani ja käydä protestanttisemmassa messussa. Ehkäpä baptistit ovat vuorossa seuraavaksi nyt kun anglikaaneista on selvitty. :D Olen pääsiäisenä siis vain elänyt rauhallista arkeani täällä ja parina viime päivänä siihen on liittynyt myös taistelu orastavaa flunssaa vastaan. Toivottavasti pääsen niskan päälle. :)

Tällä viikolla on tarkoitus irrottautua lomailusta ja alkaa taas ahertaa koulutöiden parissa, vaikken aio niistä stressiä ottaakaan. Lisäksi tapaan tällä viikolla täkäläisiä tuttujani, joihin tutustuin viime kesänä Italiassa seikkaillessani. Suunnitelmissa on myös piipahdus Cambridgeen tällä tai ensi viikolla. Eipä siis tämän kummallisempia. :)

Tästäpä tuli harvinaissen lyhyt kirjoitus, mutta eipä juuri ole muuta ihmeellistä kerrottavaa. Kirjoittelen taas lisää, kun enemmän asiaa ilmaantuu. :) Voikaa hyvin ja olette rakkaita. <3 Love you! XXX