At the beginning

Täällä sitä nyt ollaan, ihanassa Lontoossa. :) Olo on hieman epäuskoinen ja hämmentynyt. Tässäkö minä nyt olen yhdessä maailman jännittävimmistä ja kuuluisimista kaupungeista asumassa ainakin puoli vuotta ja olemassa täällä muuta kuin lomalla? Todellisuus tuntuu jotenkin omituiselta, mutta eiköhän tähän muutokseen ajan kanssa sopeudu.

Matkani tänne Lontooseen alkoi aamulla aikasin, sillä herätys oli suomen aikaa klo 5.15 ja kentällä olin klo 6.30. Silja tuli ihanasti kentälle minua saattamaan, mikä oli ihan hyvä, sillä matka alkoi kiinnostavasti heti alkumetreillä. Jouduin nimittäin maksamaan matkalaukustani ylipainolisää, vaikka olin juuri eilen päässyt sanomasta, että kerrankin osasin pakata hyvin ja osaavasti. Pilkka osui kuitenkin omaan nilkkaan, sillä laukku painoi kentällä hurjat 27,8 kg ja jouduin näistä kahdeksasta liikakilosta pulittamaan 110€. Aluksi otti aika lailla aivoon tuollainen, mutta sitten tajusin tilanteen opettavaisuuden ja jopa koomisuuden. Olen reissanut monet kerrat ylipainoisen laukun kanssa ja koskaan en ole saanut siitä muuta kuin huomautuksen. Nyt kuitenkin huono tuuri tuli kohadalle ja jouduin maksamaan ylimääräisistä kiloista, niin kuin kuuluukin kaikkien sääntöjen mukaan. Ensi kerralla olen siis viisaampi ja ottakaa myös te rakkaat ihmiset opiksenne ja pakatkaa matkalaukkunnen painorajoja noudattean, muuten voi tulla kalliiksi matkustaminen. :) Silja otti laukustani ystävällisesti muutaman tavaran talteen ja postittaa ne minulle myöhemmin. Ystävät. <3

Koneet olivat aikataulussa ja laukkuhässäkästä selvittyäni matka sujui oikein mukavasti. Tukholmassa tuhlasin ruotsin kruununi, joita oli edellisistä reissuista jäänyt ja Memmun (kiitos <3) suosiollisella sponsoroinnilla söin kentällä aamiaikseksi teetä ja voileipää. Muuta en sitten ennen iltaa syönytkään, sillä SAS:n koneessa, jolla lensin ei tarjottu ilmaiseksi ruokaa enää lainkaan, vaan siitä olisi joutunut maksamaan erikseen. Niinpä en Helsinki-Tukholma tai Tukholma-Lontoo välillä syönytkään koneessa mitään, vaan käytin ajan nukkumiseen - yöunet kun jäivät edellisenä yönä vain neljän tunnin katkonaiseksi torkkumiseksi. On lama siis todella iskenyt lentoliikenteeseenkin, kun palveluista on noin karsittu. No samapa tuo, kun oli niin lyhyestä matkasta kyse minun kohdallani.

Matkan aikana tutustuin mukavaan suomalaiseen tyttöön nimeltään Satu, joka asuu täällä Lontoossa ja opiskelee arkkitehtuuria Greenwich Universityssa. Hän anatoi hyviä vinkkejä Lontoota varten /liikkuminen ym.) ja sovimme pitävämme jatkossa yhetyttä. Kyllä maailma sitten on hassu paikka, kun sattumalta tutustuu ja tapaa mukavia ihmisiä, jotka on varmasti ilo tuntea myöhemminkin.

Kone oli perillä vain muutaman minuutin myöhässä aikataulusta ja matkalla se kaarsi hienosti Lontoon yllä, siten että koko keskusta näkyi. Oli upeaa katsella koneesta Thamesia ja bongasin ainakin London Bridgen, Big Beninin, London Eye -maailmanpyörän ja Hyde Parkin joen lisäksi. Heathrow'n lentokentällä passintarkastus ei lukuisista varoituksista huolimatta kestänyt kovin kauaa ja matkalaukkukin tuli ehjänä ja suhteellisen nopeasti perille. Lentokentältä matka jatkui metroasemalle, josta pääsin suoraan asuntolalleni Lontoon keskustassa (Piccadily Line, joka kulkee suoraan Heathrow'n kentälle). Kentän metroasemalta ostin paikallisen matkakortin eli Oyster Cardin, jolla pääsen sitten liikkumaan Lontoon seudulla. Asuntolastani tosin on loistavat yhteydet kävellä joka paikkaan, sillä se on aivan keskustassa lähellä British Museumia. Kävelyyn kannustaa myös Lontoon kaupungin liikennelaitos, sillä se on kuulemma nopeampaa kuin julkisilla liikkuminen. Ruuhka-aikoina matkaan saatta mennä jopa tunteja, jos liikkuu Lontoon laidalta toiselle. Onneksi minun ei tarvitse. :)Asuntolan lähin metropysäkki on Russell Square ja osoite Lansdowne Terrace, jos jotakuta kiinnostaa tutkia karttaa. :)

Löysin perille eksymättä ja pääsin vailla kommelluksia sisälle ja huoneeseeni. Se ei ole kahdeksan, vaan ehkä jopa 12 tai 15 neliön huone, jossa on kirjoituspöytä, sänky, kaappitilaa ja lavuaari. (Laitan kuvia tänne myöhemmin.) Kylpyhuone ja wc löytyy käytävältä ihan läheltä samoin kuin pieni keittiö, jossa voi lähinnä lämmittää mikroruokaa, säilyttää tavaraa jääkaapissa ja keittää teetä. Tällainen alkeellisuus johtuu lähinnä siitä, että talon asukkaiden ei tarvitse laittaa ruokaa itse, vaan asuntolan kaikki yhden hengen huoneessa elävät opiskelijat (lähinnä vaihto-opiskelijoita, siitä paikan nimi International Hall) saavat aamiaisen ja illallisen joka päivä ja viikonloppuisin myös lounaan. Kaikki ateriat sisältyvät asumisen hintaan, joka on kuussa noin £600. Ei paha hyvästä sijainnista keskustassa ja täysihoitolaruoasta sekä siivouksesta. Pyykin joudun sentään itse pesemään. :) Vaikka joudun ostamaan huoneeseni jotain juttuja (esim. henkareita ja torkkupeiton), pääsen todella helpolla, kun ei tarvitse olla metsästämässä asuntoa ja ostamassa huonekaluja tai astioita sinne. Tänne oli helppo tulla ja uskon, että asuntolassa on myös helppo olla. Vielä en ole kauheasti muihin ihmisiin tutustunut, sillä matkaväsymys painaa. Onneksi on kuitenkin koko kevät aikaa. :)

Asuntola on vähän niin kuin hotelli tai työpaikka, jossa on avainkortti. Sisään tullessa kortti leimataan porteissa, jotka ovat samanlaiset kuin metroasemilla. Tänne ei siis pääse kukaan ulkopuolinen sisälle, sillä aulassa on myös jatkuva vartiointi ja vastaanotto. Olo on siten aika turvallinen täällä ja homma vaikuttaa helpolta, kun korttia näyttämällä saa myös ruokaa alakerran ravintolasta, siis ne ateriat, jotka kuuluvat vuokraan. Ruoka oli muuten ihan hyvää, pastaa ja lihapullia tänään, eikä lainkaan niin epäterveellistä kuin luulin. Söin hyvällä ruokahalulla, sillä matkustaminen, jännittäminen ja tavaroiden purku veivät energiaa. Ruoan jälkeen lähdin vähän katselemaan asuntolan ympäristöä ja löysin heti ostoskeskuksen ihan sen vierestä. Siellä oli lukuisten ihanien vaatekauppojen lisäksi myös iso ruokakuppa, josta ostin muutamia pikkujuttuja, kuten teetä ja omenoita suklaata tietenkään unohtamatta. :) Löysin myös ensimmäisen Starbucksin sieltä, irpalle tämä vain tiedoksi. :D Onneksi tulee käveltyä täällä taatusti paljon, sillä muuten lihoisin varmasti kaiken ruoan ja herkkujen keskellä. :)

Ostarilta palasin samoin tein takaisin huoneeseeni, koska en yksinkertaisesti jaksa tänään enempää. Illan suunnitelma on lukea hetki kirjaa, peseytyä ja mennä aikaisin nukkumaan. Huomenna nimittäin on rankka päivä, sillä suunnistan aamulla yliopistolle ilmoittautumaan, mikäli se siis on auki. Etelä-Englantiin on nimittäin luvattu lumimyrskyä huomiseksi ja yliopistolta oli tullut viesti s-postiin, että jos sää on oikein huono yliopisto suljetaan. Tarkempaa tietoa tulee tarvittaessa huomenna aamulla. Onneksi netti toimii täällä loistavasti, niin pysyn ajantasalla. Tällä hetkellä sää on muuten ihan mukava. Lämpötila nollassa, eikä lunta (ainakaan siis vielä) maassa lainkaan. Sisätiloissa ei ole myöskään kauhean kylmä, kun säädin huoneeni patterin täysille. Olen kyllä varautunut villasukin ja kuumavesipulloin, koska minua varoitettiin Englannin sisätilojen kylmyydestä. Asuntolan aulassa on jäätävää, koska siinä on lasikatto, jonka ikkunoista vetää kylmää sisään. Myös lentokoneessa palelin, mutta onneksi en omassa huoneessani. Sehän on pääasia. :)

Mutta siis. Tässä ensimmäisen päivän kuulumiset. Nyt matkaväsymys painaa ja siksi on aika mennä nukkumaan ennen huomisen seikkailuja. Sitten kerron lisää kaikesta. Summa summarum kuitenkin, että olen onnellisesti perillä, väsynyt mutta iloinen. Tästä on hyvä mennä eteenpäin. But now: good night and sleep tight my darlings! <3