Ikea for everybody and Shakespeare for me

Eilen oli maanantai ja ensimmäinen kokonainen viikko Lontoossa alkoi. Suunnitelmissa on tehdä paljon asioita tällä viikolla ja maanantai oli hyvä päivä aloittaa.

Lähdin ennen kymmentä kotoa ja matkasin jalan Covent Gardeniin. Tarkoituksena oli mennä katsomaan Royal Opera Housea, mutta koska kuljin uhkarohkeasti ilman karttaa, niin menin vahingossa sen ohi ja päädyin West Endiin. :) Matkalla sinne törmäsin pienellä sivukadulla joukon nuoria, jotka kaikki olivat kuin tanssiharjoituksiin menossa. He täyttelivät jotain lomakkeita ulkona ja olivat ikään kuin jonossa, mistä päättelin heidän olleen menossa johonkin koe-esiintymiseen tai vastaavaan. Oi, Lontoo ja sen kulttuuritarjonta & monet mahdollisuudet. :) Ihan mahtavaa!

West Endissä lähdin suunnistamaaan kohti King's Crossin metroasemaa, josta suunnistin metrolla kohti Wembleya ja Ikeaa. Ennen metroasemalle pääsyä törmäsin kuitenkin Duke of York Theatren ovelle. Teatterissa esitetään Shakespearen näytelmää Twelfth Night (suom. Loppiaisaatto) ja siihen on täällä myynnissä lippuja alle 25-vuotiaille £5 hintaan. Tämä on lipuista ihan pilkkahinta, sillä normaalisti ne maksavat £10 huonoilta paikoilta ja ainakin £30 hyviltä. Menin siis sisään kysymään lipuista, kun paikalla ei ollut jonoa. Kävi ilmi, että £5-lippuja saa ostaa aianoastaan saman päivän näytökseen ja koska olin paikalla eikä minulla ollut illaksi suunnitelmia, niin ostin itselleni ex tempore lipun illaksi. Sain vielä hyvän paikankin, mutta kerron tästä enemmän kohta. :)

Teatterilta matka siis jatkui King's Crossin metroasemalle ja siitä Bakeroo Linen metrolla kohti Stonebridge Parkia, josta piti olla ilmainen bussiyhteys Ikeaan. Matkasin siis metrolla halki Lontoon keskustan ja kohti Wembleyn lähiötä. Suur-Lontoo alkoi pikkuhiljaa avautua ja tajusin, kuinka isossa kaupungissa asunkaan. Lontoo on valtava ja keskustan alue, jossa liikun vain pieni osa suurkaupungin vilinää. Matka metrolla Stonebridge Parkiin kesti puolisen tuntia ja perillä minua odotti harmaa teollisuusalue ja muutamia asuintaloja. Ikean bussipysäkin etsintä alkoi ja lopulta oikea pysäkki löytyi suhteellisen helposti, koska metroasemalla oli hyvä opaskartta pysäkkien sijainnista - paikalla kun liikkuu useita busseja eri suuntiin. Ikean bussi osittautui ihan normaaliksi bussiksi eikä suinkaan ilmaiseksi. Kyseessä oli siis ihan tavallinen julkisen liikenteen bussi, joka sattui menemään Wembleyn Ikean ohi. Niinpä seikkailin itseni bussilla Ikeaan ihan onnistuneesti ja ostin sieltä päiväpeiton, tyynyjä, kunnon lakanat ja henkareita. Kaikkia näitä nimittäin tarvitsin. Oli hiukan outoa olla Ikeassa, koska se on ihan samanlainen sisältä kuin Suomen (tai muiden maiden) Ikeat. Tavarat olivat samassa järjestyksessä ja käytävä mutkitteli tuttuun tapaan. Jotenkin hassua, mutta samalla lohdullista ja turvallista. Ainakin Ikea on halpa, sillä sain kaikki ostokseni muutamalla kympillä. Kannattava reissu siis. :)

Bussimatka Ikeasta takaisin metroasemalle sujui samaa reittiä, vaikka bussilla olisi päässyt suoraan Paddingtonin asemallekin. Metro on kuitenkin bussia nopeampi, joten valitsisn siis edellisen. Matkalla bussi ajeli lähiöalueen läpi ja näin paljon englantilaisia taloja, kirkkoja ja (paras kaikista) valtavan kokoisen hindutemppelin. Hindutemppeli sai minut tajuamaan, kuinka monikulttuurinen Lontoo ja Britannia oikeastaan on, koska täällä näkee melkein enemmän ulkomaalaisia kuin perusbrittejä. Esimerkiksi Ikean bussia odotellessani olin pysäkillä hyvin kauniin tummaihoisen nuoren naisen (afrikkalaista syntyperää) ja turbaanipäisen sikhimiehen (intilaista syntyperää) kanssa. Kolmantena olin sitten minä vaalea nainen mutten britti, vaan pohjoismaalainen. Oli mielenkiintoista tajuta, että tällainen nyky-Britannia on. Kulttuurien sekamelska, kiitos varmasti kuulu osittain Brittein taannoiselle siirtomaavallalle ja -politiikalle.

No joka tapauksessa, pääsin metrolla takaisin keskustaan onnistuneesti ja vailla suurempia ongelmia. Metro oli hyvin tyhjä, koska oli varhainen iltapäivä eikä siis vielä ruuhkaaika. Jouduin vaihtamaan metroa Piccadilly Circuksella päästäkseni kotiin ja vaihtokin sujui ongelmitta. Lontoon metroa on sanottu sekavaksi, mutta minusta se vaikuttaa suhteellisen selkeältä. Kun vain katsoo oikean suunnan ja vaihtopaikat sekä toivoo parasta metrolinjojejn toimivuuden kanssa (välillä linjat myöhästelevät tai ovat poikki jostain syystä), niin hyvin pärjää. Metrossa kuulutetaan joka pysäkillä missä ollaan ja voiko paikalla vaihtaa muihin linjoihin tai junaan. Kuulutukset ovat myös busseissa, joissa myös näytetään kulloinenkin pysäkki. Minulla ei siis ainakaan vielä ole ollut ongelmia julkisen liikenteen kanssa ja ainakin täällä on hyvät opasteet ja ohjeet sen suhteen. Liikkuminen Lontoossa ei ainakaan vielä tuota vaikeuksia, vaikka niitäkin taatusti tulee ja sekös vasta seikkailu on. Tuskin maltan odottaa. :)

Iltapäivällä otin Ikean ostokseni heti käyttöön ja rentouduin. Kävin myös kaupassa ostamassa pesuainetta tämänpäiväistä pyykkiurakkaa varten. Samalla ostin skonsseja ja crumpet-nimisiä panukakun näköisiä juttuja kokeeksi ja maistiaisiksi. Molemmat olivat hyviä, skonssit parempia. :) Ilta kului ennen illallista teatteriin valmistautuessa. Laitoin ylle siistit vaatteet, mikä osoittautui ihan oikeaksi pukukoodiksi, sillä kukaan ei ollut teatterissa pynttäytynyt. Samalla hylkäsin ajatuksen mennä ainakaan ihan lähiaikoina kampaajalle, vaikka hiukseni ovatkin tuntuneet viime aikoina ylipitkiltä. Kampaajan ja edullisen sellaisen löytäminen ei ehkä ole helppoa ja ajatus on pyörinyt päässäni. Eilen kuitenkin tajusin pitäväni hiuksistani näin vähän pidempinä. Lisäksi ne kihartuvat hauskasti Englannin kosteudessa ja päätin siis sietää ylipitkää hiusmallia vielä heteken. :) (Ketään ei varmaankaan kiinnosta lukea hiuksistani, mutta halusin kirjoittaa sen tähän. Pahoittelun. :D) Matka West Endiin sujui kävellen ja olin teatterilla 20 minuutissa. Ihanaa, kun voi kävellä joka paikkaan ja pääsee kulttuuririennoista nopeasti kotiin. :)

Teatteri oli sisältä vanhanaikainen ja rakastuin sen koristeellisuuteen heti. Istumaan pääsi jo hyvissä ajoin ja liput katsottiin jo ulko-ovella, jossa henkilökunta samalla opasti löytämään tien omalle istumapaikalle. Minulla oli erinomainen paikka permannolla ja aika keskelleä. Istuin myös ihan rivin keskellä ja näkyvyys lavalle oli huikaiseva. Näytelmä oli siis Twelfth Night, jonka Royal Shakespeare Company (RSC) esitti. RSC on täällä ja maailmalla todella arvostettu teatteriryhmä, joka esittää pääsääntöisesti ja nimensä mukaan Shakespearen näytelmiä. Heidän pääkallopaikkansa on Stratford-upon-Avon (Shakespearen kotikaupunki), mutta he ovat myös kiertueella usein ja esiintyvät ilmeisesti joka vuosi Lontoossa. Tällä kertaa he ovat täällä vain 10 viikkoa esittämässä Twelfth Nightia. Olin siis todella onnellinen, kun pääsin katsomaan arvostettua teatteriryhmää ja Shakespearea vieläpä todella edullisesti.

Esitys oli yksinkertaisesti loistava. Ei sitä muuten voi kuvailla. Tunnelma oli mahtava ja näyttelijät todella taitavia ja upeita. Näytelmä oli komedia (en kerro juonesta enempää) ja hyvät naurut saatiin moneen otteeseen. Alussa minulla oli lieviä vaikeuksia saada kiinni Shakespearen tekstistä, se kun on vanhahtavaa englantia runomuodossa, mutta siihen tottui ja aloin myös nauttimaan sanoista ja niiden rikkaudesta. Tajusin samalla, miksi Shakespearea arvostetaan niin paljon. Hänen henkilöhahmonsa ovat herkullisia, juonen käänteet nerokkaita ja teksti sekä kaunista, älykästä että lennokasta ja nokkelaa. Näytelmään kuului myös musiikkia, jota taitava porukka soitti viuluin ja rummuin. Kaiken kaikkiaan esitys oli aivan mielettömän hieno ja rakastuin sekä näyttelijöihin että Shakespeareen päätäpahkaa. Toivottavasti Agatha Christien Hiirenloukku on yhtä hyvä, aion mennä katsomaan sen piakkoin. Teatteri. <3

Olo oli oikein onnellinen ja tyytyväinen kävellessäni pitkin Lontoon katuja teatterista kotiin. Hilajaista ei ollut yölläkään, vaan ihmisiä ja liikennettä oli kaikkialla, mikä toi turvallisuuden tunnetta yksin pimeällä liikkuessa. Yöllä ennen nukkumaan menoa vain fiilistelen näytelmää ja Lontoota. :) Seuraavaksi vuorossa Hiirenloukku tai musikaali. Ehkä ensi kuun alussa, etteivät kaikki rahat mene heti. ;)

Tänään on vuorossa yliopistoa, pyykkäystä ja flunssaa vastaan taistelemista. Minulla on ollut kurkku kipeänä jo pari päivää ja nyt on nenä alkanut vuotamaan. Täytyy mennä apteekkiin ostoksille tänään, vaikka lääkkeitä saa täällä siis ruokakaupastakin. Jos jaksan, niin piipahdan tänään myös National Galleryssa taideaarteita ihastelemassa. Katsotaan, katsotaan, mitä keksitään. :D Lisää Lontoon kuulumisia seuraa siis myöhemmin. Byebye for now my dearies! :)