Heipparallaa taas! :) Blogipäivitykset näköjään tuppaavat venymään viikon mittaisiksi, mutta eipä se mitään. Asiaa kertyy aina mukavasti viikon aikana, joten on ainakin jotakin, mistä kirjoittaa. :) Aloitetaanpa sitten...
Viikko meni taas nopeasti ja uskomatonta mutta totta on, että olen ollut Lontoossa jo kohta kaksi kuukautta. Olen nauttinut joka hetkestä, kuten aiemmista kirjoituksista voitte varmasti päätellä. :) Välillä rakkaiden ihmisten ikävä on kova, mutta toisaalta tuntuu oikein hyvältä olla täällä. Koko oleskeluni ajan olen pähkäillyt ja pohtinut, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja viihdynkö täällä. Lähinnä kysymys siis kuuluu, palaanko Suomeen Lontoon aikani päätyttyä vai mitä tapahtuu. Varmoja vastauksia ei vieläkään ole tiedossa, mutta olen päätynyt lopputulokseen, että jos vain saan töitä Briteistä, niin jään tänne mielelläni pidemmäksi aikaa. Mukavaa on nimittäin ollut ja jatkoaika on tässä tapauksessa hyvästä. :D
Mutta ennen kuin tulevaisuudensuunnitelmia päästään toeteuttamaan, on kerrottava viimeaikaisista tapahtumista. Mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut, mutta jotakin kuitenkin. Reading weekin jälkeen opiskelu jatkui tuttuun tapaan ja esseenkirjoitusta on edellen tiedossa. En ole ottanut opintojani kovinkaan vakavasti, vaan teen sen, minkä jaksan. Yritän kuitenkin suorittaa kurssit kunnialla läpi ja luennoilla olen käynyt kiltisti ihan jo siksi, että ne enimmäkseen (välillä on tylsääkin) ovat oikein mielenkiintoisia. Opiskelutehoa on kuitenkin vienyt työnhaku sekä Lontoon nähtävyyksien katselu. Ja oikeastaan ihan hyvä näin, sillä nähtävää riittää ja työnteko olisi oikein ihana vaihtoehto pitkän opiskelurupeaman jälkeen.
Viime viikon seikkailuihini kuului jälleen kerran paikalliseen kulttuuritarjontaan tutustuminen, sillä tiistaina olin teatterissa katsomassa The Misanthrope -näytelmää. Se on sovitus Molièren samannimisestä 1600-luvun satiirista ja oikein viihdyttävä. Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten mennyt katsomaan näytelmää sen itsensä, vaaan siinä esiintyvien tähtien takia. Ennen kaikkea Damian Lewis (Band of Brothers, Life, Forsythe Saga...) oli teatterielämykseni pääsyyllinen, sillä fanitan häntä kovasti. Enkä joutunut pettymään, sillä Damian oli ja on ihana. <3 Toinen näytelmän vetonaula oli Kiera Knightley (POTC-leffat, The Atonement, Pride & Prejudice...), joka esitti näytelmän naispääosaa. Hän tuli mukavana tähtibonuksena Damian Lewisn oheen, joten ainakin jotain julkkiksia on nyt tullut nähtyä. :) Muilla katsojilla oli varmasti samanlaisia ajatuksia, sillä näytelmä oli täysin loppuunmyyty ja ylimmällä parvekkeella (jossa istuin eturivissä todella korkealla) jopa seisomapaikat oli myyty viimeistä paikkaa myöten. Liput siis näköjään kannattaa varata ajoissa, jos meinaa päästä suosikkiesityksiään katsomaan.
Teatteritaiteesta siirryin keskiviikkona populaarikulttuurin maailmaan, sillä kävin O2-areenalla katsomassa Michael Jackson Exhibitionin, joka loppuu nyt sunnuntaina. Michael Jacksoninhan piti tehdä suuri come backinsa O2-areenalla viime kesänä, mutta megatähden äkillinen kuolema muutti tilanteen tietenkin ihan täysin. Konsertin sijaan fanit ovat saaneet O2-areenalla nauttia tähden jäämistön ympärille rakennusta näyttelystä, joka - pakko myöntää - oli todella hyvä. En ole ikinä ollut MJ:n superfanittaja, mutta hänen musiikkinsa on kyllä ihan mielettömän loistavaa ja ajatonta sekä iso osa nuoruuttani. Niinpä kävin verestämässä vanhoja muistoja ja ihastelemassa MJ:n esiintymispukuja, palkintoja, keräilyesineitä ynnä muuta tavaraa. Näyttely oli tehty hyvin ajoittaisia epäjohdonmukaisuuksia (esineselostukset olivat väärissä paikoissa) lukuunottamatta ja kävi hienosti läpi suuren taiteilijan uran. Mitään skandaalinkäryä ei näyttelyssä mainittu, joten aika henkilönpalvonnaksihan se meni, mutta oli joka tapauksessa erittäin vaikuttava. Etenkin MJ:n musiikki, joka soi koko ajan taustalla, nosti tunteet pintaan ja tanssiaskelet kuuluivat asiaan Billie Jeanin soidessa ja kyyneleet puolestaan virtasivat We Are The Worldin tahdissa. Olin oikein tyytyväinen, että kävin katsomassa näyttelyn, vaikka alunperin kahden vaiheilla olinkin. Iltapäivän kruunasi uusin Disneyn piiretty The Princess and th Frog, jonka kävin O2:n leffateatterissa katsomassa. Ihanan vanhanaikainen Disneyn piiretty oli kyseessä ja suosittelen sitä kaikille, jotka Disneystä vähänkään tykkäävät iästä riippumatta. Disneyn taika on ajatonta ja vanaha kunnon piiretty on kyllä jotain todella loistavaa kaiken maailman tietokoneanimaatioiden rinnalla. <3 In your face tietokoneanimaatio! :)
Loppuviikko on kulunut mukavasti kouluhommien, työnmetsästyksen ja yleisen ihmettelyn vallassa. Torstaita piristi Skypettely rakkaan ystävän kanssa sekä tietoisuus lähestyvästä Espanjan lomasta. Lähtö on huomenna aamulla hyvin hyvin aikaisin ja näen rakkaat vanhempani pitkästä aikaa Costa del Solin auringossa. Ihanaa. <3 Viikon tauko on blogitteluunkin siis luvassa, mutta lupaan kertoa kaikki Espanjan seikkailuni sitten ensi viikolla. :)
Vielä muutama sana julkimoista kuitenkin tähän loppuun, sillä se näyttää olevan tämänviikkoisen tekstin teema. :) Viikko sitten sunnuntaina täällä jaettiin Brittien Oscarit eli Bafta-palkinnot. Tilaisuus pidettiin Royal Opera Housessa, vain reilun kilometrin päässä kodistani. Jos olisi ollut paikalla nimmarijahdissa, niin olisin voinut nähdä mm. Uma Thurmanin, Quentin Tarantinon, James Cameronin, Kate Winsletin, Robert Pattinsonin, Guy Ritchiien, Mickey Rourken, Dustin Hoffmanin, Colin Firthin ja prinssi Williamin livenä. Torstaina puolestaan Alice in Wonderland- leffan kuninkaallinen ensi-ilta järjestettiin Leicester Squarella ja paikalla kunikaallisia edustaneen prinssi Charlesin ohella oli mm. Johnny Depp (<3), Anne Hathaway, Helena Bonham-Carter ja Tim Burton. Jos ei olisi satanut kaatamalla vettä, olisin melko varmasti mennyt paikalle kirkuvan fanilauman jatkoksi. Huomaan kirjoittavani julkkiksista lähes jatkuvasti jotakin, mutta se johtuu siitä, että olen hämmentynyt heidän läsnäolostaan täällä. Suomeenhan ei juuri koskaan eksy kukaan maaimantähti ja nyt tuntuu ihan oudolta, että he ovat ihan tässä lähellä ja heidät voisi nähdä livenä melkein koska tahansa. Hullua, että kaikkia kuuluisia ihmisiä pyörii uudessa kotikaupungissani. Siis vain muutaman kilometrin päässä minusta. Jotenkin ihan päätöntä. :D Oli hassua lukea esimerkiksi eilen lehdestä, että kuningatar oli tehnyt kauounkikierroksen Cityssa keskiviikkona. Siis Britannian kuningatar on ollut ihan käsinkosketeltavan etäisyyden päässä minusta. Ihan mielettömän omituista! Ei pienen suomalaistytön pää käsitä tuollaista. :)
Nyt riittää posmotus julkkiksista ja on aika vetäytyä yöpuulle. Huomenna on aikainen lähtö lentokentälle edessä, sillä lähden jo ennen seitsemää aamulla seikkailemaan bussilla ja junalla kohti Gatwickin lentokenttää. Toivottavasti päädyn oikealle kentälle (Lontoossa on ainakin viisi lentokenttää) ja oikeaan koneeseen. :D Lisää kuulumisia seuraa siis viikon kuluttua. Siihen asti: voikaa hyvin, olette rakkaita ja viettäkää ihana viikko! :) Hasta luego & besos mis cariños! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti