The world is my oyster

Heissansaa kullanmurut! :) Näin alkuun on heti todettava yksi elämän suurista viisauksista, sillä "Taivas maan päällä on höyryävä kupillinen teetä sateisena päivänä." Tämän syvällisen aforismin keksin itse äsken - tai ehkäpä joku minua viisaampi on keksinyt sen jo aiemmin, mikä on todennäköisempää - kotiutuessani kirkkomatkalta tänä sateisena sunnuntaina. Anglikaanimessussa kävin ja se oli oikein hieno. Kauniit virret, upeasti laulava kirkkokuoro, mukavan korkeakirkollinen liturgia (itse pidän roomalaiskatolisesta messutyylistä, jota anglikaanimessussa on paljon) ja harras tunnelma. Teki sielulle hyvää käydä kirkossa ja nyt olo on mukavan rento ja onnellinen.

Viikko on taas vierähtänyt edellisistä kuulumisista, vaikka tarkoitus oli kyllä kirjoittaa jo aiemmin viime viikolla. Jotenkin kirjoittaminen kuitenkin aina jäi jonkun muun asian jalkoihin ja nyt olen viikonloppuna tarttunut itseäni niskasta kiinni sekä esseenkirjoittamisen - josta iloisesti lintsasin viime viikolla :D - ja blogikirjoittamisen suhteen. Esseetä kirjoitin jo eilen ja jatkan tänään myöhemmin - aiheena sosiaalietiikka ja 2500 sanaa kirjoitettavana, mikä on todella vähän tekstiä surukseni, sillä asiaa - mutta blogipäivityksiä on luvassa nyt heti. Tapahtumia on kertynyt taas vino pino, joten ehkä on ihan hyvä, että istun alas ja kerron kaiken kerralla. :)

Alkuviikko sujui vailla sen kummallisempia juttuja, enimmäkseen opiskellessa tai töitä etsiessä. Olen aika lailla välillä stressannut sekä työpaikan saamisesta että etsimisestä kuin myös harjoittelupaikastani sekä urasuunnitelmistani. Mikään ei ole vieläkään selvinnyt, mutta pitkällisen ajattelutyön seurauksena olen tullut tulokseen, että kyllä kaikki aina aikanaan järjestyy. No worries then ja rohkeasti vain elämässä eteenpäin. Kyllä asiat aina ajallaan lokahtavat kohdilleen, joten turha niitä on etukäteen stressata. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta aion jatkossa toteuttaa tuota periaatetta ja lopettaa turhan murehtimisen. Elämästä tulee nauttia ja vaikka se ei aina sujukaan niin kuin on ajatellut, niin kyllä se onneksi aina menee eteenpäin. En usein puhu uskostani tai suhteestani Korkeimpiin voimiin, mutta tässä yhteydessä voin todeta, että myös usko johonkin minua suurempaan voimaan auttaa kummasti vaikeina hetkinä. On rauhoittavaa ja lohduttavaa tietää, että tässä maailmassa vallitsee ja hallitsee voima, jota en täysin ymmärrä mutta josta olen riippuvainen ja joka kantaa minua vaikeinakin hetkinä. Kirkossa käyminen tyynnyttää mieltä ja antaa voimia. Myös arjessa vain ajattelemalla positiivisia ajatuksia ja luottamalla elämän kulkuun saan energiaa ja jaksamista. On ihana tunne, kun tietää ettei ole yksin tässä maailmassa. Siinä autatte myös te kaikki rakkaat ihmiset, joille kirjoitan ja joita ikävöin. Jos en ole sanonut sitä tarpeeksi usein, niin sanon nyt: Rakastan teitä ja olette minulle tärkeitä. <3 Suomessa ei usein sanota R-sanaa ääneen, mutta täällä se on osa arkea. Sanonpa sen nyt teille, jotta tiedätte olevanne ajatuksissani usein. :)

Kuinkas nyt vallan eksyin aiheesta ja aloin kirjoittaa paatoksella uskonasioista ja rakkaudentunnustuksista? Oi voi, kun ajatus harhailee. :) Palataanpa siis asiaan ja siis viime viikon tapahtumiin. Kuten sanottu, niin alkuviikosta ei sen ihmeempiä. Keskiviikkona otin turistivaihteen taas käyttöön ja käytyäni tuhkakeskiviikon (ei-teologeille tiedoksi, että se on siis päivä, jolloin laskiaistiistain jälkeen laskeudutaan paaston viettoon ja jumalanpalveluksessa saadaan otsaan tuhkalla piirretty risti katumuksen merkiksi) ekumeenisessa hartaudessa, askelet kuljettivat minut Thamesin toiselle rannalle ja Shakespearen Globe teatterille.

Shakespeare's Globe Theatre on siis mahdollisimman tarkka kopio Shakespearen aikaisesta samannimisestä teatterirakennuksesta. Sisäänpääsy opiskelijoilta oli £8,50 ja piti sisällään opastetun kierroksen teatterissa sekä pääsyn erilaisiin näyttelyihin, joita rakennuksessa on mm. Shakespearesta, teatterin historiasta ja Lontoon teatterikulttuurista 1500-luvulla. Kokemus oli todella hyvä, sillä opastettu kierros oli erittäin mielenkiintoinen, opas asiantunteva ja teatteri upea. Teatteri on osittain ulkoilmateatteri, sillä ympyränmuotoisen rakennuksen katsomoista vain osa on katettu ja keskellä oleva tila on vailla kattoa. Kesäkaudella (huhtikuu-syyskuu) teatterissa esitettään Shakespearen näytelmiä ja ne ovat kuulemma valtavan suosittuja. Shakespearen ajan teatteritraditiota pyritään pitämään yllä ja näyttelijät esiintyvät ilman mikrofonia, lavasteita ei juuri käytettä (esiintymislava itsessään on jo riittävän upea) ja katsomoon myydän seisomapaikkoja aivan lavan eteen (permannolla ei siis ole penkkejä, vaan se on varattu seisomapaikoille) £5 hintaan, siis aivan kuin Shakespearen aikoihin. Kierroksen jälkeen kävin tutustumassa näyttelyihin ja sain demonstraation sekä kiinnostavan luennon kirjanpainamisen historiasta. En ollut tajunnutkaan, kuinka monimutkainen prosessi 1500-luvun kirjanpainaminen oli ja on täysin sen ansiota, että esimerkiksi Shakespearen näytelmät ovat säilyneet jälkipolville, koska Shakespearen alkuperäiset käsikirjoitukset ovat kadonneet tai tuhoutuneet. Tämäkään ei ole itsestäänselvää, sillä 1500-luvulla tekstien painaminen oli hidasta, kallista ja yleensä vain uskonnollisiin aiheisiin keskittyvää. Shakespeare oli omana aikanaan kuitenkin niin suosittu, että hänen näytelmiään kannatti painattaa kirjoiksi ja nykymaailma kiittää ja kumartaa tästä loistavasta toiminnasta. Näyttelyssä oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka paljon Shakespeare on vaikuttanut englannin kieleen keksimällä uusia sanoja ja idiomeja. Monet tunnetut englanninkieliset sanonnat ovat peräisin Shakespearen teksteistä, mikä tuli minulle yllätyksenä. Esimerkiksi tämän tekstin otsikko "the world is my oyster" on Shakespeare-sitaatti (näytelmästä "The Merry Wives of Windsor" = "Windsorin iloiset rouvat") samoin kuin enemmän käytetyt "all's well that ends well" (="loppu hyvin, kaikki hyvin"), "fair play" (="reilu peli"), "vanish into thin air" (="kadota kuin tuhka tuuleen") ja monet monet muut. Olen aina arvostanut Shakespeare, rakastan hänen tekstejään ja hänen näytelmänsä ovat mahtavia, mutten ennen vierailua Globessa tajunnut, kuinka merkittävä hän oikeastaan onkaan. Täällä Briteissä varsinkin näkee Shakespearea kaikkialla. Joka kirjakaupassa on oma hyllyosionsa varattu Shakespearen teksteille (niitä saa erilaisina laitoksina) ja häneen kohdistuvalle tutkimukselle. Ilman Shakespearea englantilainen kulttuuri ja englannin kieli olisi täysin erilaista, joten hatunnosto hänelle ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu - viimeinen sanonta ei muuten ole Shakespearen, vaan taitaa olla raamatullista alkuperää. Korjatkaa, jos olen väärässä. :)

Se Shakespearesta. Nyt siirrytään kuninkaallisiin, sillä torstaina jatkoin turistielämää ja kävin katsastamassa Kensington Palacen. Se sijaitsee Hyde Parkissa ja kävelin sinne kotoa ja takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi ehkä 13, joten päivän liiikunta-annos tuli samalla nautittua sateisessa puistossa. Kensington Palace on 1600-1700-luvuilla ollut kunikaiden asuinpaikkana, mutta ei enää sen jälkeen. Palatsissa on kyllä sittemmin asunut kuninkaallisia, kuuluisimpina heistä kuningatar Victoria - joka 20.6. 1837 sai aamun varhaisina tunteina palatsissa kuulla, että hänestä on tullut kuningatar - ja myöhemmin Prinsessa Diana ja nykyisin prinssit William ja Harry. Kensington Palacesta siis vain osa on museona ja yleisölle avoinna, loppuosa on kuninkaallisia asumuksia. En nähnyt kuninkaallisia Kensington Palacessa, mutta kylläkin matkalla sinne, kun Marble Archilla liikenteen pysäyttivät kuninkaalliset hevosvaunut ja poliisisaattue. En nähnyt, kuka kuninkaallisista kärryissä matkusti, sillä vaunun ikkunat oli tummennettu, mutta joku siniverinen siellä taatusti oli matkalla kohti Hyde Parkia. Tämän tarkemmin en valitettavasti saanut asiasta selvää.

Kensington Palacessa nautin sen sijaan kunikaallisesta loistosta ihailemalla palatsin kauniita huoneita ja samalla tutustumalla näyttelyyn debytanteista (siis se rituaali, joss nuoret yläluokkaiset tytöt astuvat seurapiireihin) ja ihailemalla kokoelmaa edesmenneen Prinssessa Dianan pukuja. Palatsi oli oikein suloinen ja kesällä varmasti vielä hienompi, kun puutarha on täydessä loistossaan. Talvi ei täällä kuitenkaan tunnu talvelta, vaan sateisinakin päivinä ilma on kuin Suomen huhtikuussa, joten puistot näyttävät viihtyisiltä jo nyt. Hyde Parkissa oli ihana taas kävellä ja lauantaina kävin tutustumassa toiseen isoon puistoon nimittäin Regent's Parkiin. Se oli ihan erilainen kuin Hyde Park, enemmän istutuksia ja puita - Hyde Park on aakeaa ja laakeaa vihreää nurmikenttää täynnä - sekä intiimimpi tunnelma romanttisine ankkalammikoineen ja laguuneineen. Kumpikin puisto on omalla tavallaan mielettömän ihana ja yksi Lontoon parhaista puolista.

Turisteiluni huipentui launtaina, kun päiväkävelylläni piipahdin British Libraryssa, joka ymmärtääkseni on siis Britannian kansalliskirjasto. Se on valtavan kokoinen laitos täynnä kirjoja, lukupaikkoja ja erilaisia näyttelyitä ja sijaitsee alle kilometrin päässä kotoani. Kirjat - uskokaa tai älkää :D - eivät kuitenkaan olleet vierailuni syy, vaan halusin käydä katsomassa paikan näyttelyt, jotka olivat - kiitos Britannian fiksu ja sivistystä arvostava hallitus - ilmaisia. Näytteillä oli vanhoja kirjoja, käsikirjoituksia, karttoja ja historiallisia asiakirjoja. Mielenkiintoisimpia ja kokoelman helmiä olivat minusta Magna Carta (asiakirja 1200-luvulta, jolla kuningas Juhana I luopui suuresta osasta kuninkaan valtaoikeuksiaan ja sitoi kuinkaan maallisen lain alaisuuteen sekä aloitti jossain määrin perustuslaillisen hallinnon olemassaolon), Beowulf (vanha muinaisenglantilainen eepos, vähän niin kuin Kalevala) Jane Austenin kirjoituspöytä ja käsikirjoitusmuistiinpanot, Guttenbergin Raamattu 1400-luvun lopulta ja - tämä lämmittää eksegeettien sydäntä :D - Codex Sinaiticus & Codex Alexandrinus. Kaikki nämä arvokkaat, historiallisesti merkittävät ja upeat tekstit olivat kaikkien vapaasti ihasteltavissa kirjastossa. Olo oli aika epätodellinen Magna Cartaa ja muita asiakirjoja töllistellessäni ja jonkinlainen syvä kunnioitus tekstejä kohtaan valtasi mielen. Ne olivat ihkaoikeina siinä edessäni. Tekstit, joista olen lukenut olivat yhtäkkiä käsin kosketeltavissa (veratuskuvallisesti siis, koska oikeasti tekstit ovat lasivitriineissä lukkojen takana, mutta ymmärrätte varmaan ajatuksen :). ja Jane Austenin käsialaa katsellessani saatoin vain ihmetellä, että tuoko on sitä tekstiä, joka on painettu kirjoihin, joita voin ostaa kaupasta. Jotenkin hasuua, mutta samalla todella hienoa.

Turistikertomusten lisäksi vielä muutamia hauskoja juttuja elämästä Lontoossa. Ensinnäkin rikospaikka, johon törmäsin torstaina. CSI-tyyppejä ei ollut näkyvissä, mutta Aldwychin kohdalla hotelli Waldorfin edessä (aika lähellä yliopistoani) oli koko kortteli eristetty poliisinauhoilla ja rikospaikan tutkimusvälineistöä oli näkyvissä. Paikalla seisoi myös monta poliisia vartiossa. En tiedä mitä paikalla oli tapahtunut, mutta jännää oli. :) Keskivikkona puolestaan mielenkiintoni vallitsi opaskoira, joka johdatti sokeaa omistajaansa iltapäiväruuhkassa ilmeisesti kotia kohti. Saaatoin vain ihmetellä koiran fiksuutta, hyvää koulutusta sekä taitaavuutta, kun se puikkelehti ihmisten joukossa ja pysähtyi liikennevaloissa ihan oikeaoppisesti - ja peremmin kuin ihmiset, minä mukaanluettuna, koska Lontoossa kyllä kävellään reippaasti punaisia päin, jos autoja ei ole lähistöllä näkyvissä. Opaskoirat ovat kyllä ihan mielettömiä. <3 Keskiviikkona hupia herätti myös hölkkääjä, joka ruuhkassa melkein törmäsi minuun kävelysillalla Globelle mennessäni. Silta on aina täynnä ihmisiä, enimmäkseen turisteja, ja hölkkääjä - joita siis on täällä kaikkialla ja kaikkina vuorokauden aikoina havaittavissa - saa olla todella taitava, jos aikoo edetä väkijoukossa yhtään. Kävellenkin se on välillä vaikeaa, mikä vain osoittaa Lontoon todella olevan 8 miljoonan ihmisen suurkaupunki. Tämä tuli selväksi viimeistään viikko sitten sunnuntaina, kun olin Sadun (se suomalainen opiskelijatyttö, johon tutustuin lentokoneessa tänne Suomesta saapuessani) kanssa Greenwichissa leffassa ja kotiin tullessani tajusin, että bussit kulkevat täällä aina (siis 24h/vrk), kaikkialta löytyy kauppoja, jotka ovat auki 24/7 ja liikenne on aina yhtä vilkasta ja tolkuttoman hidasta. Olen niin tottunut kävelemiseen, että vasta istuttuani 50 minuuttia bussissa vain Lontoon keskustassa liikkuessani tajusin liikenteen olevan aina tällaista ja yleensä vielä pahempaa. Onneksi pääsen kävellen lähes kaikkialle. :)

Torstaina ja lauantaina koin suomalaista kansallisylpeyttä, kun törmäsin ensin torstaina Lapin kullan rekkaan lähellä Piccadilly Circusta. Käänsin päätäni ja noteerasin Lapin kullan rekan enkä aluksi ollenkaan tajunnut näyn outoutta Lontoon keskustassa. Muutama sekunti myöhemmin totuus rekisteröityi aivoihin ja kameralla nappasin kuvan tuosta hauskasta näystä. Siis Lapin kulta -olutta saa Lontoosta! En osannut ollenkaan kuvitella tällaista. Torstaina ostin myös kanelipullaa leipomosta, mutta ei se korvapuustille ja suomalaiselle pullalle vertoja vetänyt. Lauantaina puolestaan löysin sattumalta skandinaavisia esineitä myyvän liikkeen, jossa oli mm. Iittalan sekä Hackmanin tuotteita myynnissä sekä Muumi-kirjoja, tottakai. Muumeista tulee mileen se japanilainen anime-piirretty, mistä pääsen aasinsillan kautta Japan Centeriin Piccadillylla, jossa vierailin torstaina. Kaikkea hauskaa japanilaista krääsää saa siis sieltä ja jos minulla olisi täällä keittiö, niin olisin heti ostanut japanilaisia kokkiveitsiä, joita kaupassa oli myynnissä. Brittiläisiin tavaroihin ja luksustuotteisiin pääsin käsiksi Fortum & Mason -tavaratalossa (sekin Piccadillylla, lähellä Ritz-hotellia), joka kerskailee pitkällä historiallaan ja vanhoilla perinteillään. Tavaratalo on perustettu vuonna 1707 ja se toimittaa tavaraa mm. Hänen Kuninkaalliselle Korkeudelleen Kuningatar Elizabethille. Ihania teekannuja tuossa vanhanaikaisessa (kokolattiamatolla katetut rappuset, ei liukuportaita) liikkeessä ainakin oli ja niitä himoitsin, mutten ostanut. :)

Ennen kuin lopetan seuraa loppukevennys hassujen paikannimien muodossa. Olen huomannut kerääväni hassuja kadunnimiä muistiin samoin kuin paikkojen nimiä. Helsingissä ehdoton lempparini on Siilitie, joka ruotsiksi kuuluu Igelkottsvägen ja on ihan mahtava. Lontoossa hassu ja ihana paikannimi on mielestäni Elephant & Castle (siis "Elefantti ja linna"), joka sijaitsee lähellä Waterloon asemaa. Elefantit ovat minusta ihania, joten siksiksin tykkään nimestä. Täytyy ottaa vielä selvää nimen historiasta, sillä joku logiikka noin hauskalla nimellä on oltava. :) Mutta nyt riittää tällä erää. Lounas kustuu ja sen jälkeen opiskelu. Lisää tarinoita ja jutustelua luvassa myöhemmin ensi viikolla. Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille! <3 Byebye sweeties! :)