Life in London continues

Heipparallaa taas kaikki! :) Viikko on vierähtänyt taas Lontoossa ja aika juoksee ihan silmissä. Mun piti jo aiemmin kirjoitella tänne kaikenlaista, mutten taaskaan jaksanut/ehtinyt/saanut aikaiseksi ennen kuin nyt. Nyt sitten istunkin tässä koneella kirjoittamassa kauan ja hartaasti, jotta saadaan kaikki kuulumiset tänne muistiin ja kaiken kansan tietoisuuteen. :) Aloitetaanpa sitten...

Viime viikko alkoi kiireisesti, sillä maanantaina oli vuorossa Essee nro. 2:n palautus iltapäivällä. Vielä maanantaiaamuna istuin koneella ja esseetä kirjoittelin, Espanjan loma ja opiskelumotivaation puute vetivät dead linen noudattamisen viimemetreille. :) Sain kuin sainkin esseeni kuitenkin ajoissa palautettua ja pääsin eroon Shakespearen Venetsian kauppiaasta, jota esseeni siis käsitteli. Kiireestä huolimatta oli kuitenkin hauska päästä analysoimaan Shakespearea ja pohtimaan näytelmää tarkemmin. Shakespeare on jollain tavalla hyvin englantilainen instituutio, joten oli mukavaa hyödyntää tilaisuus perehtyä hänen monipuoliseen ja moniulotteiseen tekstiinsä syvällisemmin kuin vain katsomalla näytelmä. Tästäpä tulikin mieleeni, että menen toukokuussa nauttimaan Shakespearen tekstistä kahden näytelmän verran Globe Theatreen, jossa pääsen seisomapaikoilta (à £5/lippu) ihastelemaan Macbethin ja Midsummer's Night Dreamin loistokkuutta. Seisominen kolmen tunnin verran hiukan jännittää, mutta kokemusta on kehuttu minulle, joten otin vinkistä vaariin ja pääsen tutustumaan Shakespeareen "aidoimillaan" Globessa. Sitä siis odotellessa... :)

Tiistaina oli vuorossa työhaastattelu Hilton Kensigton -hotellissa. Kuten siis tiedätte olen hakenut täältä koko ajan duunia, mutten ole vielä ainakaan toistaiseksi töitä saanut. Hiltonista hain hommia ihan vain ravintoloista ja baareista, kun niistä on aiempaa työkokemusta. CV:n perusteella he kutsuivat minut sitten haastatteluun, joka meni oikein hyvin. Kieli ei tuottanut vaikeuksia, tapasin mukavia ihmisiä, pääsin puhumaan paljon - ja pääsin haastattelun kakkososioon, joka oli perjantaina. Kakkosvaihe tarkoitti sitä, että pääsin tositoimiin eli auttamaan hotellin aamiaisbuffettissa. Kokemus kesti nelisen tuntia ja oli oikein hauska. Minun ei varsinaisesti ole ikävä kahviladuuniani, sillä olisi toki mukava tehdä muutakin työtä ja enemmän omiin opintoihin liittyvää, mutta oli jollain tavalla kuitenkin mukava päästä taas työhön käsiksi ravintolamaailmassa. Ihmiset duunissa vaikuttivat mukavilta ja toivon todella, että saan duunin - vaikka se onkin huonostipalkattua (£5,80/h). Työ on kuitenkin työtä ja raha on rahaa. Sitä paitsi homma olisi osa-aikainen (20h/vko), joten aikaa jäisi nähtävyyksillekin. :) Ja CV saisi myös uutta lihaa luidensa ympärille. Tällä viikolla selviää, sainko siis työtä vai en. Elämme jännittäviä aikoja. :D

Viime viikon huvituksiin kuului Agatha Christien The Mousetrap (Hiirenloukku) -näytelmä. Se on klassikko ja aivan mahtava. Näytelmä on pyörinyt täällä Lontoossa yhtä soittoa jo 58 vuotta ja yleisöä tuntuu riittävään, vaikka oma näytökseni olikin puolityhjä. Pieni salapoliisintyö selvitti myöhemmin, että näytelmää ei saa esittää Lontoon lisäksi kuin yhdessä paikassa kerrallaan muualla maailmassa. Loppuratkaisua varjellaan kuin suurta aarretta ja muutenkin näytelmä tuntuu olevan hyvin suojeltu, jotta se säilyttäisi alkuperäisen asunsa ja olemuksensa. Teatterielämys olikin taattu loistavan lavastuksen, hyvien näyttelijöiden ja ennen kaikkea upean näytelmän vuoksi. Agatha Christie on yksi suosikkikirjailijoistani ja Hiirenloukku on taattua Agathaa kiinnostavinen henkilöhahmoineen, yllättävine juonenkäänteineen ja brittikulttuurin kuvauksineen. Sattuipa vielä niin, että tapasin teatterissa mukavia ihmisiä, kun vieressäni istui puhelias rouva Glasgow'sta ja toisella puolella yhdysvaltalainen high school -opettaja, joka paimensi pariakymmentä amerikkalaisteiniä muutaman muun aikuisen kanssa. He olivat Austinista. Texasista kotoisin ja jollain Euroopan kiertueella, koska Lontoosta heidän matkansa kuulemma jatkui Pariisiin, Firenzeen ja Roomaan. Teinit käyttäytyivät ihan mallikkaasti, mitä nyt meinasivat jutella keskenään näytelmän aikana. Teatterikokemusta tämä ei kuitenkaan haitannut, vaan nautin joka hetkestä täysin rinnoin.

Keskiviikkona oli edessä paluu harmaaseen arkeen - vaikka aurinko onkin paistanut lähes joka päivä :D - sillä vuorossa oli keskustelu sosiaalietiikan esseestäni professori Sedmakin kanssa. Keskustelu sujui hyvin ja sain todella hyödyllistä ja rakentavaa palautetta esseestäni, joka omasta mielestäni oli aika surkea. Palautteesta ei sen enempää muuta kuin, että historioitsijan tausta kuulemma näkyy kirjoitustyylissäni. Filosofiassa ja etiikassa kun nimittäin pitäisi ottaa asioihin kantaa eikä tyytyä vain kuvailemaan niitä, niin kuin historiassa tehdään. :) Ajatusmallien uutos on siis edessä. :) Keskiviikkoa piristi myös vierailu kampaajalle, jossa minulle leikattiin pirtsakka ja ihanan kevyt lyhyt polkkatukka. Nyt kelpaa kevään tulla, kun kesätukka on jo hankittu! :) Keväästä on muuten paljon merkkejä täällä, sillä sää on viime aikoina ollut huomattavn lämmin (+10 astetta joka päivä) ja aurinkoinen. Hyde Parkissa kävellessäni huomasin kukkien alkavan pian kukkia ja kevättä on ilmassa kaikkialla. Ihanaa! <3 Kohta on kesä! :D

Viikon aikana ehdin kierrellä hiukan myös nähtävyyksillä, sillä sunnuntaina piipahdin (muiden turistien kanssa) Westminster Abbeyssa messussa. Katedraali on kyllä ihan mieletön, vaikkei olekaan kaunein kirkko maailmassa, jossa olen vieraillut. Joka tapauksessa oli ihanaa päästä jälleen kerran piipahtamaan Abbeyn hartaassa tunnelmassa ja nauttia anglikanimessun kauneudesta. Paikalla oli kirkkokuoro ja lukematon määrä messun toimittajia, joten tunnelma oli jotenkin oudon juhlava ja harras. Anglikaanimessu rinnastuu mielessäni yhä enemmän lähelle roomalaiskatolilaisuutta ainakin messun osalta, sillä koristeelliset messukasukat, alttarin suutelu ja komea urkumusiikki ovat todella erilaisia kuin Suomen luterilainen vakavan juhlava ja hiljaisuuteen kutsuva messutyyli. Vaihtelu virkistää sanotaan ja tässä tapauksessa se pitää täysin paikkansa, koska anglikaanimessu on sydäntäni lähellä paljon enemmän kuin luterilainen vastaava hengellinen tilaisuus. Sori vaan kaikki luterilaisen kirkon papit, vaikka rakastan ja arvostankin teitä ja työtänne! <3

Muita viime viikon turistijuttuja oli piipahdus Notting Hillissa, jossa ihastelin Portobello Roadin markkinatunnelmaa ja antiikkiliikkeitä. Lontoon jokaisella kaupunginosalla tuntuu olevan oma fiiliksensä ja Notting Hillissä se on rento ja boheemi. Täydellinen vastakohta Westministerin arvokkuudelle, josta nautin torstaina vieraillessani The Banqueting Housessa, joka on osa entistä Whitehallin kuninkaallista palatsia. The Banqueting Housessa on järjestetty ja järjestetään yhä edelleen kaikenlaisia tilaisuuksia ja gaalailtoja, ja samalla turistit pääsevät päivisin ihastelemaan huoneiston loistoa ja juhlallista tunnelmaa. TYT:n vuosijuhla siellä ensi vuonna, jooko? :D Talon vetonauloja ovat sen upea katto - Rubensin mielettömän hienot kattomaalaukset - sekä paikan värikäs historia. Siellä nimittäin mestattiin vuonna 1649 ainoa Britanniassa koskaan teloitettu hallitsija Charles I (Kaarle I), jonka pää tuolloin irrotettiin muusta ruumista talon parvekkeella kaiken kansan katsellessa. Tuon tapauksen jälkeen Englanti (ei voi sanoa Britannia, koska Skotlanti oli erikseen hallittu alue :P) oli hetken aikaa tasavalta, kunnes taas pian palasi monarkian rakastavaan syliin Charles II (Kaarle II) hahmossa vuonna 1660. Mielenkiintoinen on Britannian historia ja ihanaa on päästä tutustumaan siihen paikan päällä. :D

Mitäpäs muuta... Tähän väliin on sanottava muutama sana liikenneturvallisuudesta, jonka kanssa ei ole leikkimistä. Tajusin sen tänään itse, kun meinasin jäädä skootterin alle suojatiellä. Oma vikani, kun kävelin punaisia päin. Skootterikuski oli todella vihainen ja minä vain sopertelin nolona anteeksipyyntöjä. Onneksi ei käynyt pahemmin ja vastaisuudessa täytyy olla liikenteessä varovaisempi (lue: noudattaa liikennesääntöjä). Lisäksi avasin tänne pankkitilin, koska Nordea ryövää välityspalkkioita nostaessani täällä käteistä. Ensi kuusta eteenpäin siis siirrän rahaa suomen tililtä paikalliselle ja nostan rahaa ilmaiseksi sydämeni kyyllyydestä. :) Toivottavasti saisin myös niitä töitä, jotta pankkitilin saldo karttuu ja rahaa voi automaatista lompakkoon haalia. :)

Viime viikkoa ilahdutti lisäksi Covent Gardenin kauppahalleilla musisoinut taitava jousikvartetti, joka herätti kiinnostukseni klassiseen musiikkiin uudestaan. Tässä huumassa varasin itselleni halvan lipun balettiin vappuaatoksi - ohjelmassa on Cinderella balettina silloin. Lisäksi haluaisin kovasti oopperaan, mutta kun yritin varata netistä lippuja, niin sain huomata että kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä. Olisin halunnut mennä huhti-toukokuussa katsomaan Aidan tai La Traviatan, mutta tämäpä ei onnistunutkaan niin helposti. Näytöksiä menee nimittäin ihan vain muutama ja ooppera tuntuu olevan täällä suosittua. Saattaa tietenkin johtua siitä, että Lontoon ooppera on maailman huippuja. No, joka tapauksessa ja ilokseni huomasin, että 67 lippua (outo luku?!) jokaiseen näytökseen tulee myyntiin samana päivänä kuin näytös on. Täytyy siis yrittää keväällä hankkia lippu La Traviataan jonottamalla. Toivottattavasti yritys tuottaa tuloksia. :)

Viime viikonloppu kului jälleen yhtä esseetä kirjoittaessa - tällä kertaa aiheena lollardit (kerettiläinen uskonnollinen liike Briteissä 1300-1500 -luvuilla) ja heidän vaikutuksensa Englannin reformaatioon. Kirjoittaminen oli ihan ok, mutta enemmän nautin viikonloppuna ulkoilusta ja kauniista säästä. Minusta on tullut himoliikkuja täällä ja kävelykilometrejä saattaa helposti kertyä 10-15 päivässä. Kävely on nimittäin melkeinpä nopein ja taatusti halvin tapa liikkua täällä ja siksi sitä harrastan. Tänään kavelyä on tullut vain sellaiset vajaat 5 km, mutta huomenna on tarkoitus talsia 18 km:n verran Lontoon katuja. Lisäksi käyn kolme kertaa viikossa uimassa lähistöllä yhden yliopiston liikuntatiloissa. Ihanaa on liikunta. <3

Huhhuijaa... Nyt on päästy uutiskatsauksen loppusuoralle ja vuorossa on enää päivän kevennys. Lauantaina nimittäin tullessani lenkiltä kotiin, kuulin outoa ääntä lähipuistosta. Ihmettelin mikä ihmeen möreä-ääninen juoppo huojuu jossain puskassa (sivuhuomiona kerrottakoon, että juoppoja ei täällä ihan hirveästi kaduilla näy, kerjäläisiä enemmän, ja feissaajia eniten), mutta äänen syyksi paljastuikin lammas, joka seisoi puistossa aitauksessaan ja määki. Ja asun siis Lontoon keskustassa! Hetken aikaa räpyttelin silmiäni, mutta sitten vain kohautin olkiani ja naureskelin maailman menolle. En tiedä, miksi lammas oli puistossa tai kenen se oli, vaan ajattelin vain, että kuka tarvitsee maaseutua, kun Lontoon keskustassa näkee hevosia (ratsupoliiit kaduilla ja sunnuntairatsastajat puistoissa) ja lampaita. :) Lehmät ja porsaat sekä kanat vain puuttuvat! :D St. James's Parkissa näin muuten pelikaaneja eilen sunnuntaina. Lontoossa on siis eläinkunnan kirjo paikalla. :)

Huokaus... :) Nyt riittää tällä kertaa. Pian (viikon päästä näiltä näkymin :D) taas lisää Lontoon seikkailuja ja kuulumisia. Nyt arkisen aherruksen pariin ja kohta syömään. Ruoka on muuten edelleen oikein hyvää täällä. :) Liikunta tulee siis tarpeeseen. :D Mutta siis, tuttuun tapaan: Love you, take care and sunshine to you all! <3<3<3 XXX