Bonjour tout le monde! :) Olen siis palannut Pariisista onnellisesti takaisin Lontooseen ja mieli täynnä hyviä muistoja hauskasta reissusta Ranskanmaalle. :D Ihan aluksi on todettava ja tunnustettava, että joka kerta käydessäni Ranskassa rakastun maahan, kieleen, kulttuuriin ja ihmisiin aina uudestaan. Ranskan kieli etenkin valloitti sydämen tällä kertaa ja nyt luukutan täysilla ranskankielistä musiikkia täysin hullaantuneena kielen kauneudesta. :) Pärjäsin ranskan taidoillani koko reissun ihan mukavasti, vaikka kielitaitoni onkin surkea. Mongerruksestani saatiin kuitenkin selvää ja minulle jopa puhuttiin ranskaa takaisin. Itse asiassa luulen, että minua aika ajoin luultiin paikalliseksi, mutta kerron siitä kohta enemmän. :)
Matka kohti Pariisia alkoi siis maanantaina, jolloin kävelin noin kilometrin matkan Lontoon kodistani St. Pancras International rautatieasemalle, josta Eurostar-juna kohti Ranskaa lähti klo 10 jälkeen aamulla. Juna toimi oikein hyvin ja oli myös aikataulussa. Juna-asemalla oli erillinen osasto Eurostaria varten ja ensin leimattiin lippu, sitten mentiin turvatarkastuksen läpi (laukut ja ihmiset läpivalaistiin) ja lopuksi tarkastettiin passit. Vähän kuin lentokentällä olisi ollut. Junamatka Pariisin kesti reilut 2h ja kanaalin alitus otti tuosta ajasta noin 20 minuuttia, ei siis kovin kauan. Olin odottanut kanaalin alitukselta jonkinlaista hienoa fiilistä tai edes näkymiä, mutta todellisuus olikin vain pitkä ja pimeä tunneli, jossa ei nähnyt mitään. Tunnelin toisessa päässä oltiin kuitenkin yhtäkkiä toisessa maassa, mikä oli hukan hämmentävää, mutta ihan loistavaa. :) Sää Ranskan pohjoisosissa oli viileä ja sateinen, ja junassa ajattelinkin, että pitäisikö jättää Pariisi väliin ja jatkaa junalla Gare du Nordilta kohti Ranskan Rivieraa ja lämpimämpää säätä. Jäin kuitenkin Pariisiin, vaikka ajatus auringosta kieltämättä houkuttelikin. :)
Pariisissa olin perillä kahden aikoihin iltapäivällä paikallista aikaa maanantaina. Siitä matka jatkui metrolla 3. kaupunginosaan (III Arrondissement, Pariisin kaupunginosat on numeroitu ja ne näkyvät kartasta) ostettuani ensin kunnon kartan metroasemalta. Majoitukseni eli kahden tähden hotelli, jossa minulla oli jaettu huone kolmen muun naisen kanssa (siis niin kuin hostelleissa, joissa varataan sänkypaikka ei koko huonetta). Hotelli oli lähellä metroasemaa ja muutenkin parin kolmen kilometrin kävelymatkan päässä nähtävyyksiltä. Huonetovereinani oli japanilainen nuori nainen, joka tutki kansainvälistä oikeutta Genevessä ja oli Pariisissa työmatkalla. Lisäksi kolmen yön aikana seuraamme liittyi ensin yksi kanadalainen reilaajatyttö ja hänen lähdettyään kaksi muuta kanadalaista reilaajatyttöä. Kansainvälinen meininki oli siis huoneessamme, ihmisiä eri mantereilta. :) Hotelli tuntui olevan varsin suosittu, vaikka ei ollutkaan mitenkään ihmeellinen. Siisti, turvallinen ja rauhallinen vaatimaton majapaikka, jossa oli hyvä nukkua muutama yö. Olin siis majoitukseeni ihan tyytyväinen, vaikka etukäteen hiukan jännittikin.
Mitä sitten oikein puuhastelin Pariisissa kolme päivää ja miksi menin sinne? Vastaus kysymyksen ensimmäiseen osaan: katselin kaupunkia, vierailin nähtävyyksillä ja nautin Ranskasta. Vastaus toiseen osaan kysymystä: koska mahdollisuus edullisesti ilmaantui ja koska halusin kokeilla junalla matkustamista kanaalin alitse. Matkalle tuli hintaa noin 200€ kaikkinensa (matka, majoitus, tuhlailut), joten pienellä budjetilla selvisin. Kyseessä oli myös muuten ensimmäinen kerta, kun matkustin junalla maasta toiseen, aiemmin olen junaillut vain yhden maan sisällä. Junalla matkustaminen oli mukava kokemus ja homma toimi onneksi kaikin puolin hyvin. Sain siis nauttia Pariisista ilman lentokenttästressiä. :) Sää oli koko ajan todella viileä, reilu 10 astetta ja kaupungissa tuuli ihan mielettömän paljon. Minun täytyi keskiviikkona osta itselleni hattu, kun päätä paleli, mutta hanskat olin onneksi tajunnut ottaa mukaan Lontoosta lähtiessäni. Mutta eipä ainakaan satanut vettä ja sain ainakin nauttia raittiista ilmasta kaupungin katuja kävellessäni. :)
Tehdään tässä vaiheessa yksi asia selväksi: Pariisi ei ole lempikaupunkini maailmassa, vaikka todella hieno omalla tavallaan onkin. Itse preferoin kuitenkin Roomaa ja Lontoota, koska ne ovat sokkeloisempia ja jotenkin kompaktimpia Pariisin leveisiin katuihin ja suuriin bulevardeihin verrattuna. Jotain kummaa vetovoimaa Pariisissa kuitenkin on, sillä tämä oli jo kolmas kertani tuossa ainutlaatuisessa kaupungissa. Ensimmäisen kerran kaupungissa käydessäni olin vain 12-vuotias, enkä muista maatkasta paljon mitään. Toisen kerran kaupunki tuli tutuksi pari vuotta sitten viikonloppumatkalla. Vasta nyt kolmannella kerralla kaupunki alkoi kuitenkin todella hahmottua ja saada muotoa mielikuvissani. Kävely kartan kanssa ristiin rastiin keskustaa auttoi asiaa ehdottoman paljon. Pidän kävelystä todella paljon ja mielestäni se on paras tapa liikkua turistina ollessa, koska siten näkee eniten ja tutustuu kaupunkiin kaikkein parhaiten. Kunnon kengät, vettä ja kartta siis matkaan kaupunkilomailussa. Näin tapahtui kohdallani Pariisissa ja vaikka paljon jäikin näkemättä, nyt tuntuu siltä, että Pariisi on vähitellen tullut tutummaksi.
No, mutta jaarittelu sikseen ja asiaan. Seuraavassa siis selostusta Pariisin seikkailuistani tämän alkujaarittelun jälkeen. :) Koska kyseessä oli siis jo kolmas kertani kauniissa Pariisissa, jätin perinteisimmät turistinähtävyydet (jotka olen siis jo nähnyt), kuten Louvren, Musée d'Orsayn ja Eiffel-tornin väliin. Tornin juurella toki kävin sitä ihastelemassa ja valokuvaamassa, eihän matka Pariisiin olisi mitään ilman tuota kuuluisaa maamerkkiä näkemättä. :) Lisäksi piipahdus Notre Damen katedraalissa oli ihan must. Kirkko ei tuottanut pettymystä kauneudessaan, vaikka valtavat turistilaumat hieman harrasta tunnelmaa häiritsivätkin. Paikalla ollut kirkkokuoro kuitenkin kompensoi yleistä hälinää kauniilla laulullaan loistavasti, joten ihan hyvä fiilis jäi kirkkovierailustakin. Myös Père-Lachaisen hautausmaalla piti käydä tälläkin kertaa. Olen ehkä hiukan outo siinä mielessä, että rakastan hautausmailla kävelemistä. Siellä on niin rauhallista, kaunista ja harrasta. Père-Lachaisella tunnelma oli juuri tuollainen ja myös kunnioittavan rauhallinen, sillä kaupungin hälinä ei juuri tuolle ikuisen unen lepopaikalle onneksi kuulunut. Oscar Wilden haudalle tein pyhiinvaellusmatkan tälläkin kertaa ja suutelin suuren taiteilijan ja keikarin mahtipontista hautakiveä tavan mukaan. Hautausmaa oli muuten ensimmäinen turistikohteeni, en tiedä mitä tämä kertoo minusta ja mieltymyksistäni turistina. :) Myös vanha tuttu Luxemburgin puisto ja sokkeloisen ihana Quartier Latin kirjakauppoineen (Latinalaiskortteli vasemmalla rannalla) tulivat jälleen tutuiksi.
Vanhojen tuttujen nähtävyyksien lisäksi vuorossa oli myös lukuisa joukko uusia, sillä piipahdin ensimmäistä kertaa Tuiliersin puutarhassa (ei niin hieno ja rehevä kuin englantilaiset puistot, vaan vähän ankea), pyörähdin Place Vendômella (merkkiliikkeet ja huippumuotia), vierailin Madelinen (suuri uusklassinen kirkko, jota vallankumouksen aikaan käytettiin mm. viljavarastona), Saint-Sulpicen (tuttu Da Vinci -koodista) ja Saint-Germain-des-Prés (Pariisin vanhin kirkko) kirkoissa sekä ihastelin Palais Garnieria, joka on siis Pariisin kuuluisa oopperatalo (se, jonka alla on maanalainen järvi, jota ei kuitenkaan päässyt katsomaaan). Paras kaikista edellä mainituista oli oopperatalo, joka opulenteilla kultauksillaan ja runsailla koristeluilaan oli todella vaikuttava ja komea rakennus. Voin hyvin kuvitella, että Pariisin kerma kulkee oopperan kristallikruunuilla ja kultauksilla koristeltuja käytäviä iltapuvuissa siemailemassa shamppanjaa opperaesitysten väliajalla. Hintaa oopperavierailulle tuli 5€, kirkot olivat onneksi ilmaisia - paitsi Pantheon, jonne en mennyt, koska se maksoi. Oopperassa oli muuten viime viikonloppuna esiintynyt kuuluisa suomalainen oopperalaulaja Soile Isokoski, jonka CD-levyjä oopperan putiikissa oli myynnissä. Vive la Finlande! :)
Näiden turistinähtävyyksien lisäksi kävin ensimmäistä kertaa katsomassa myös Sorbonnen kuuluisaa yliopistoa, kävelin pitkin Champs-Élyseesia valokuvaamassa riemukaarta, pyörähdin Bastillen, Republiquen ja Concorden aukioilla sekä ihastelin luksustavaratalojen Printempsin ja Gallerie La Fayetten hienostunutta ilmapiiriä. Shoppailusta tavarataloissa ei ollut puhettakaan kalliiden hintojen vuoksi ja muutenkaan Pariisi ei ole mikään maailman edullisin kaupunki. Omat shoppailuni rajoittuivat siksi edullisiin housuihin (normit ja caprit à 19,90€ ja 16,90€), korvakoruihin ja kirjoihin (tottakai :D). Muuten elin köyhäillen ja säästin myös syömisessä nauttimalla enimmäkseen patongista ja syömällä ulkona vain kerran (ylihintainen kahvila, jonka ruoka oli ok, muttei ranskalaisen keittiön kulinarismin huipentuma). Olisin halunnut ostaa ranskalaisia elokuvia ja musiikkia, mutta hinnat olivat ainakin Britteihin (jossa kirjat, leffat ja cd:t ovat suhteellisen halpoja) verrattuna todella kalliita. Elokuvat jäivät siis odottamaan itseään ja musiikkia olen ladannut netistä nyt kotiin palattuani. Shoppailijalle Pariisi kuitenkin tarjoaa paljon ja kulinaristeille vielä enemmän, sillä ravintoloita, kahviloita ja bistroja on kaikkialla. Kahvilakulttuuri ja syömisen kiireettömyys ovatkin mielestäni yksi ranskalaisen elämänmenon parhaita puolia kauniin kielen lisäksi. :)
Pariisin nähtävyyksien ohella käväisin myös kaupungin ulkopuolella ja tein keskiviikkona retken Versaillen palatsiin, joka sijaitsee noin 24km kaupungista lounaaseen. Palatsi on todella todella kuuluisa ja oikein vaikuttava ilmestys barokkiarkkitehtuurin mahtipontisuudessaan ja valtavissa mittasuhteissaan. Pariisin keskustasta pääsi Versaillesiin lähijunalla (RER-juniksi niitä kutsutaan siellä) puolessa tunnissa ja perillä juna-asemalta oli palatsille viiden minuutin kävelymatka. Juna oli ihan ok, eikä ainakaan hinnalla pilattu, sillä menopaluu maksoi 6€. Versaillesissa olen käynyt kerran aiemmin ollessani 12-vuotias enkä muistanut palatsista mitään. (Huom! Vanhemmat: Älkää viekö pieniä lapsia mukananne kuuluisiin paikkoihin, lapset eivät muista niistä mitään ja joutuvat aikuisina käymään niissä uudestaan. :D) Paikalla oli satapäin turisteja ja meininki aika kaaottinen. Lippuluukulle ei ollut jonoa, mutta turvatarkastukseen (laukut läpivalaistiin, niin kuin monessa kuuluisassa museossa ja paikassa tehdään nykyisin) sen sijaan oli useiden kymmenien metrien mittaiset jonot. Ihmispaljous kuitenkin liikui jonossa suhteellisen reippaasti ja jonotusaikani oli noin 30 minuuttia. Se oli kuitenkin sen arvoista, sillä - nyt seuraa paras uutinen kaikista - pääsin ihastelemaan Versaillesia täysin ilmaiseksi! Koska olen EU-kansalainen ja alle 25-vuotias palatsiin tutustuminen oli kokonaisuudessaan minulle ilmaista. En tiennyt tätä ennen palatsille saapumistani, joten kyseessä oli iloinen yllätys ja 18€ selvää rahansäästöä. Kiitos Ranskan valtio sivistyksen ja kulttuuriperinnön arvostamisesta ja sen jakamisesta nuorille ilmaiseksi.
Versailles on oikein upea ja näkemisen arvoinen. Ilmainen audioguide oli plussaa ja vierailu puutarhoissa laajoja tiluksia ihastelemassa oikein onnistunut vierailu. Palatsi on barokin huipentuma: opulentti, runsas, pramea, pröystäilevä, suuruudenhullu, dramaattinen ja säkenöivä. Kaikki tämä on toki vaikuttavaa, mutta itse en kuulu barokkiarkkitehtuurin ystäviin, vaan se jättää minut aina kylmäksi. Näin kävi myös Versaillesissa (samoin kuin viime kesänä Roomassa Pietarinkirkossa vieraillessani) ja palatsi tuntui minusta koristeellisuudestaan huolimatta ankealta, kylmältä, jäykältä ja ontolta. Eniten pidinkin Marie Antoinetten Hamleausta, joka on siis pienen pieni maalaiskylä, joka on rakennettu palatsin tiluksille, vähän etäämmäs siitä. Hamleau rakennettiin, jotta kuningatar Marie pääsi leikkimään paimentolaiselmää keskellä omaa pientä maalaiskyläänsä. Suhtautumiseni tähän pieneen leikkikylään oli aluksi halveksiva ja vähän sääliväkin (kuningatar ei tiennyt oikeasta maalaiselämästä ja tavallisesta kansasta mitään, mikä ei toisaalta täysin ollut hänen omaa syytään), mutta mieleni muuttui kylän nähdessäni. Se oli sanalla sanoen hurmaava ja vangitsi Ranskan maaseutuidyllin täydellisesti. Pieniä suloisia puumökkejä, majakka, mylly vesirattaineen, tekolampi ja puro, maatalo täynnä kotieläimiä - kanoja, hanhia, lampaita, pupuja, hevosia, lehmiä ja sonni - elegantti englantilainen puutarha (joista pidän enemmän kuin ranskalaisista, koska ne ovat rehevämpiä ja luonnollisemman näköisä) sekä pieniä polkuja sinne tänne. Jos saisi valita, niin asuisin Hamleaussa paljon mieluummin kuin itse palatsissa. Aloin siis hiukan ymmärtää edesmenneen kuningattaren mielenliikkeitä, vaikka en todellakaan ihmettele, että vallankumous syttyi, niin paljon rahaa ihmisten selkänahasta on Versaillesiin revitty. Ja millä oikeudella yksi ihminen ja muutama muu on saanut käyttää tavallista työtätekevää kansaa rahasamponaan, kysynpähän vain. Tasavaltalainen minussa heräsi unestaan Versaillesia katsellessa ja en voi muuta kuin ihmetellä Iso-Britannian, Ruotsin, Tanskan tai Espanjan monarkian jäänteitä. Kuninkaallisilla ei ole mitään valtaa, mutta yhä edelleen he elävät rikkaina palatseissaan vailla minkäänlaista oikeaa tehtävää. Ymmärrän kyseessä olevan historiallisen statussymbolin ja kansan yhdistäjän roolin, mutta silti. Tasavalta kunniaan, vive la Republique! :) Ranska muuten on kansallistunteen suuri ystävä, sillä trikoloreita näkyi kaikkialla ja kansalliset monumentit ovat todella mahtipontisia (mm. Kansalliskokouksen talo) Pariisissa. Oh là là, mitä paasausta. :) Nyt riittää politiikka (tässä välissä huomautettakoon, että toryt eli siis konservatiivit voittivat Britannian eiliset parlamenttivaalit, mutta eivät saaneet enemmistöä, joten koalitiohallitus on luvassa - liberaalidemokraatit eivät nousseet suursuosioon valitettavasti) ja seuraavaksi muutama sana ranskalaisesta kulttuurista ja kokemuksistani sen suhteen.
Tehdäänpä lista, jotta homma toimisi paremmin:
1. Ranskan kieli. Se on kaunista, ihanaa, romanttista ja tunteellista - mutta ihan tuhottoman vaikea oppia. Olen opiskellut ranskaa viitisen vuotta ja risat, mutta en osaa kieltä tästä huolimatta juuri lainkaan. Turistina tulin olemattomalla kielitaidollani kuitenkin toimeen, sillä vaikka en kieltä hyvin puhukaan, niin ymmärrän aika hyvin. Ranskalaiset myös arvostavat sitä, että yrittää puhua heidän kieltään, vaikkei sitä hyvin osaisikaan. Palvelu on heti ystävällisempää ja parempaa, kun puhuu ranskaa. Näin kävi myös minun kohdallani, sillä käytin ranskaa kaikkialla Pariisissa asioidessani ja liikkuessani. Syitä tähän on kolme. Yksi: On tyhmää olla käyttämättä kieltä, jota osaa. Kaksi: Ei ole takeita, että ranskalaiset puhuvat englantia tai mitään muutakaan vierasta kieltä, koska ranskan kieli on kansallinen ylpeyden aihe ja sitä vaalitaan huolellisesti. Kolme: Suomalainen sisu ei antanut periksi, vaikka välillä kielen kanssa olikin vaikeuksia. Lopputuloksena oli miellyttäviä kokemuksia ranskanlaisesta kulttuurista ja sen ystävällisyydestä, kun puhuin ranskaa ja lisäksi uudelleen syttynyt innostus ja rakkaus ranskan kieltä kohtaan. Nyt haaveilen pidemmän ajanjakson viettämisestä Ranskassa, esimerkiksi jossain maasuedulla, jossa kielitaito kehittyisi ja kulttuuri tulisi paremmin tutuksi.
2. Pariisilaisuus. En tiedä, mikä minussa vetosi ihmisiin tai sai minut sulautumaan katukuvan, mutta useammin kuin kerran minua joko luultiin ranskalaiseksi tai jopa pariisilaiseksi. Tämä oli minusta sekä tavattoman imartelevaa, että tuhottoman hassua. :) Ensimmäisen kerran tämä tapahtui maanantaina, kun eräs nainen pysäytti minut ranskaksi lähellä Eiffel-tornia kysyäkseen tietä jonnekin. Valitettavasti en voinut auttaa häntä, vaan sanoin olevani turisti, jolloin hän jatkoi matkaansa. Vastaava tilanne tapahtui seuraavana päivänä, jolloin Republique-aukion luona nuori ranskalaismies kysyi hänkin minulta tietä samoin lopputuloksin. Lisäksi tiistaina sain antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, kun Saint-Sulpicen kirkon luona minut pysäytti nainen, joka keräsi rahaa ranskalaisten sotilaiden hyväksi ja kysyi ranskaksi voisiko madame olla ystävällinen ja antaa muutaman kolikon. Madame oli ystävällinen ja lahjoitti noin 30 centiä ranskalaisille sotilaille. :) Vähän myöhemmin Luxemburgin puistosta poistuessani eräs mies pysäytti minut ilmeisestikin jonkinlaisen hyväntekeväisyyskeräyksen merkeissä, jolloin jälleen kerran selitin olevani turisti enkä edes ranskalainen. Myös kaupoissa ihmiset tulivat juttelemaan ranskaksi vaatteista ja muutenkin minua lähestyttiin aina ranskan kielellä. Olen myös Lontoossa - ja oikeastaan kaikkialla liikkuessani - ollut useammin kuin kerran turistineuvonnan antajana. Ehkä minussa on jonkinlaista lähestyttävyyttä ja kosmopoliittisuutta. :) Mene ja tiedä, hauskoja hetkiä tällaiset kokemukset ainakin tuottavat minulle. :D Ja tottakai olin hyvin hyvin imarreltu siitä, että joku luuli minua pariisittareksi. ;)
3. Kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat. Nämä kaksi ovat Ranskassa edelleen kunniassaan, sillä teitittely on osa kulttuuria ja hyvät käytöstavat kaiken A ja O. Niinpä ystävällisyys ja kohteliaisuus näkyivat kaikkialla, minulle availtiin ovia ja teititeltiin. Lisäksi olin välillä mademoiselle ja välillä madame, mikä oli jotenkin viehättävää. Vaikken titteleistä pidäkään ja vihaan rouvittelua, noissa termeissä on jotain kummalista viehätystä. :) Lisäksi olin useammin kuin kerran avoimen flirttailun kohteena, sillä Ranska ei olisi Ranska ilman l'amouria. Flirtti Ranskassa ei ollut kuitenkaan niin suorasukaista tai ahdistavaa, kuten välillä Italiassa, vaan kepeämpää. Huvittavaa se on joka tapauksessa, sillä ei kukaan Suomessa (tai edes täällä Britanniassa) flirttaa kadulla yksin kävelevälle nuorelle naiselle. Lisäksi toki imartelevaa ja herttaista. :)
4. Liikenne. Ranska on autoilijoiden maa ja Pariisin liikenne heijastelee tällaista kulttuuria. Autoja, mopoja, moottoripyöriä ja vespoja oli kaikkialla. Levät kadut oli selkeästi suunniteltu autoille ja vaikka kävelijät oli huomioitu suojatein ja jalkakäytävin, Pariisi on moottoriajoneuvojen hallitsema. Pyöräilijöitäkin näkyi aina aika ajoin, muttei niin paljon kuin Lontoossa. Ranskalainen liikennekulttuuri on kaoottiista, vilkasta ja sääntöjä rikkovaa, minkä vuoksi minua yllätti pariisilaisautoilijoiden kohteliaisuus. Suojateiden yli pääsi vaivatta, niiden kohdalla autoilijat jarruttivat ja muutenkin jalankulkijohin suhtauduttiin kunnioittavasti. Yhdessä risteyksssä näin kuitenkin myös liikennekultuurin villimmän puolen, kun kolme autoa oli ihan pokalla parkkeerattu keskelle suojatietä ilman minkäänlaista ongelmaa. Liikennesääntöjen suhteen Ranskassa tuntuu vallitsevan välillä viidakon laki. :) Julkisesta liikenteestä ei ollut valittamista, sillä busseja kulki, metro toimi ja hinnat olivat kohtalaiset (kertalippu 1,60€). Kävellenkin liikkuminen sujuu suhteelisen mukavasti, vaikka etäisyydet ovatkin välillä pitkiä. Kaupungin asemakaava on kuitenkin selkeä ja kaduilla helppo suunnistaa. Lisäksi monet nähtävyyksistä ovat melko lähellä tosiaan.
5. Kodittomat ja kerjäläiset. Näihin kahteen valitettavaan ryhmään kuuluvia ihmisiä oli Pariisissa yllättävän paljon ja näkyvästi eri puolilla kaupunkia. Romanikerjäläisiä, alkoholisteja, kodittomia koirineen ja peittoineen sekä työttömiä oli joka puolella kaupunkia. Ei sankoin joukoin, mutta riittävän paljon, jotta heihin kiinnitti huomiota ja heidän läsnäolonsa oli osa todellisuutta. Kerjäläisiä ei täällä Lontoossa ole juuri lainkaan ja kodittomiakin näkee suhteellisen vähän. Pariisissa tilanne oli ihan toinen, mikä sai minut miettimään Ranskan sosiaaliturvan tilaa. Sääliksi kävi ihmisparkoja, jotka joutuvat kadulla asumaan. :(
6. Tupakointi. Vaikka kahviloissa ja ravintoloissa ei saakaan enää polttaa, niin kaduilla näkee, että ranskalaiset tupakoivat tavattoman paljon. Savuke oli joka toisen ihmisen kädessä tai suupielessä. Tupakointi ei myöskään katso ikää tai sukupuolta, sillä niin nuoriso, kolmekymppiset uraihmiset kuin vanhemmatkin ranskalaiset tuntuivat tupakoivan ahkerasti. Tumppeja ei kuitenkaan ollut kaduilla älyttömästi ja muutenkin kaupunki tuntui olevan siisti ja puhdas, vaikka alueellisia eroja keskustan ja sen ulkopuolisten kaupunginosien välillä toki varmasti onkin.
7. La joie de vivre. Vaikka Pariisi ei edustakaan koko Ranskaa tai maan upeaa kulttuuria, niin tietynlainen ranskalainen mentaliteetti Pariisista löytyy. Elämänilo ja nautiskelun taidot ovat osa ranskalaisuutta ja osa Pariisia. Kahvilakulttuuri, leipomot, bistrot ja viinibaarit ovat ilmaus ranskalaisten rakkaudesta ruokaan ja se on osa myös Pariisin viehätystä. Estetiikka, tyylitaju ja kauneus ovat ominaisuuksia, jotka yhdistetään Ranskaan ja nekin olivat Pariisissa läsnä arkkitehtuurissa, ihmisten pukeutumisessa, käyttäytymisessä ja kaupungin tunnelmassa. Lopuksi on mainittava ranskalaisten taito kiireettömyyteen, sillä vaikka Pariisi onkin vilkas metropoli ja Ranskan talouselämän ja politiikan keskus, niin tästä huolimatta ihmisillä oli aikaa istua puistoissa ja kahviloissa nauttimassa kahvista tai viinistä. Ominaisuus, jota olisi mukava arkisen aherruksen lomassa oppia. :)
Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen Pariisin reisuuni, sillä siitä jäi hyvä mieli. Kaupunki tuli tutummaksi, ranskalainen kulttuuri läheisemmäksi ja rakkaus kieleen syttyi palavasti uudestaan. Oli kuitenkin myös mukava palata takaisin Lontooseen ja arkisten askareiden pariin eilen iltapäivällä. Lontoo tuntuu kotoisalta, vaikkei koti olekaan. Nyt viikonloppuna vuorossa rentoutumista ja tänään piipahdus Madame Tussaudin vahakabinettiin julkkiksia moikkaamaan. :) Ensi viikolla saan jälleen vieraita Suomesta, kun ystäväni Ida ja miehensä Bjarne tulevat Lontooseen käymään sunnuntaina. He palaavat takaisin Suomeen torstaina, jolloin äitini ja tätini puolestaan tulevat minua tänne ilahduttamaan. Ensi viikolla vuorossa myös Shakespearea Globen ja Midsummer Night's Dreamin muodossa. Lisäksi edessä on tenttiinlukua ja orientoitumista viimeiseen Lontoon kuukauteen. Paljon kaikenlaista siis vielä nähtävänä ja koettavana. Loma Pariisissa teki siis kaikin puolin hyvää ja katkaisi arkea hiukan. :) Nyt kohti uusia seikkailuja ennen paluuta Suomeen kesäkuun alussa. Iloista viikonloppua kaikille, olette rakkaita ja kuulemisiin! XXX À bientôt mes cheris et je vous aime! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti